Lomalaisen puutarhanhoito on jotain aivan ihanaa! Vapaata puuhastelua, vähän sitä ja sitten vähän jotakin muuta. Ja kas kummaa, kohta puutarha on täydellisen siisti.
Suurin ero työssäkäyjän puutarhanhoitoon on vapaus tehdä puutarhassa just sitä mikä sillä hetkellä huvittaa. Eli kun yhdestä hommasta aloittaa ja siinä vieressä onkin muuta tekemistä, niin voi hyvällä omallatunnolla siirtyä sen rapsutteluun. Lomalla puutarhanhoitoflow tupsahtaa helposti päälle.
Työaikana raivaaminen, rapsuttaminen, leikkaaminen, istuttaminen ja siistiminen ovat projekteja, jotka on priorisoitu kiireellisyyden mukaan eli tietty homma on pakko tehdä sinä päivänä tai ainakin sillä viikolla. Siitähän ei sitten lipsuta, ei vaikka kuinka käden ulottuvilla olisi muutakin mukavaa kuopsuteltavaa.
Lomalla puolihuolimattoman vahingossa osun saksien ja lapion kanssa puutarhan laitaan, jossa raivausta tarvitaan, ja ei aikaakaan, kun homma on tehty ilman yhtäkään ylimääräistä ajatusta.
Voisiko tästä tehdä johtopäätöksen, että puutarhan hoitaminen sujuisi metodilla Ajelehtiminen paremmin kuin metodilla Projekti? Eipä voikaan. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, sanoo se iso kirjakin (kait).
Ainut mitä voi toivoa, että olisi aina loma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti