Näin voitat voikukkasodan

Nyt Minnan Werraton-Wiher-Winkki paljastaa, kuinka voikukat saa nujerrettua. Ei tietenkään kokonaan, en minä sentäs Jeesus ole, mutta ainakin yhteen kolmannekseen alkuperäisestä määrästä. Ja vuosien myötä vieläkin vähäisemmäksi.

Voikukat jyräävät massallaan. Naapurini poimi pari viikkoa sitten kaikki voikukat n. 400 neliön tontiltaan. Lukumäärä oli uskomattomat 1885 kappaletta! Noin vuorokauden päästä hän uusi urakkansa ja taas nurmikolla oli yli 250 uutta voikukkaa. "Ne ovat niin sitkeitä ja kasvavat missä vain, joten niitä pitää ihan kunnioittaa. Nehän kävisivät ihan Suomen itsenäisyyden symboliksi", naapurini Seppo virkkoi.

Aloittelijapuutarhurina kuvittelin, että voikukat pitäisi kiskoa juurineen irti. Höpsistä höö! Harva asia maailmassa on yhtä turhaa ja turhauttavaa, koska voikukkaa on lähes mahdotonta saada irti maasta juurineen, joten siihen on silloin turha tuhlata omaa elämänvoimaansa.

Niinpä olen jo vuosikaudet käynyt väsytystaistelua.  YLEn artikkelissa "Voita taistelu voikukkia vastaan Arno Kasvin ohjeilla" tuo maineikas puutarhuri suositteli, että voikukkien tulee antaa puhjeta kukkaan ja sitten vetää koko nurmikko sileäksi teroitetulla ruohonleikkurilla.

Hölynpölyä tuokin. Sillä päänsä menettäneet mutta edelleen nurmikolla retkottavat voikukat jatkavat zombieloaan, kukat muuttuvat höytyviksi ja siementävät koko pihan.

Oma voittoisa sotastrategiani ja Werraton-Wiher-Winkkini menee näin:

1) Poimi kukkivat voikukat säännöllisesti parin päivän välein ja AINA ENNEN nurmikonleikkuuta.

2) Toista niin kauan kuin voikukkia piisaa eli kyseessä on parin viikon huki. Kesässä tarvitsee tehdä ehkä kaksi isoa keräystä eli yli tunnin kykkimistä, mutta sen jälkeen voikukkien taistelutahto on nujerrettu.

3) Huomaa seuraavana vuonna, että voikukkia on vähemmän.

4) Huomaa seuraavana vuonna, että voikukkia on taaskin vähemmän.

5) Huomaa seuraavana vuonna...