Puutarhan sanoitus

Kun kaikki elämässä löytyy puutarhasta, niin nyt löysin blogifilosofiani kirja-arvostelusta "Palkittu Mazzucco teki kirjan, johon sai mahdutettua kaikki itselleen rakkaat taideteokset maailmalta", Helsingin Sanomat 12.6.

Ihan alkajaisiksi Mazzucco sanoo näin: "Minua on tietysti kiinnostanut myös se, miten visuaalinen taide taipuu kirjoitettuun muotoon. Voiko sanoilla päästä kuvan taakse?"

Blogissani mietin, voiko sanoilla päästä kasvien taakse, sisään, maailmaan? Vastaukseni on tietenkin kyllä ja väitänpä vielä, että sanoilla pääsee paljon syvemmälle kuin yksiulotteisilla kuvilla. Tehtäväni on sanoittaa puutarhan rikasta kuvamaailmaa. Kirjailijan sanoin "Sanat ovat itse asiassa museo, jossa taideteos on näytteillä."

Mazzucco vain jatkaa tykitystään: "Tärkeintähän on, että teoksilla on joku henkilökohtainen side katsojaan. Siksi pienet museot ovat jotenkin tosia, koska niissä kokoelman kerääjällä on henkilökohtainen ja subjektiivinen suhde teoksiin. Se antaa pohjan dialogille. Juuri sitä minäkin yritän kirjallani ruokkia".

Ja edelleen: "Taiteilijan elinvuosilla ei sinänsä ole merkitystä, koska teos puhuttelee aina tässä ja nyt ja peilaa katsojansa uskomuksia ja tuntemuksia nykyhetkessä."

Seurustelu puutarhan kanssa on aina dialogia ja subjektiivinen tulkinta tapahtuu sen hetken tunteiden, ajatusten ja elämäntilanteen mukaan. Nykyhetki on käsinkosketeltavana puutarhassa ja kasvit muuttuvat aina sen hetken todellisuuden peileiksi. Seuraavana päivänä todellisuus ja peilikin ovat taas uusia.

Artikkelin mukaan "Mazzucco etsii emotionaalisia ja älyllisiä kosketuskohtia eikä pyri impressionistiseen taidekritiikkiin". Niinpä niin, toteutuuhan tämäkin pikku palstallani. Puutarhan hoito ja siitä bloggaaminen ovat ennen kaikkea emotionaalisia kosketuskohtia todellisuuteen pienellä aivotwistillä varustettuna ilman ylenpalttista kriiikkiä.