Kasvuun vaikuttaa ennen kaikkea ympäristö. Mitä enemmän kilpailua, sitä enemmän kasveilla toteutuu olympialaisista tuttu aate citius-altius-fortius. Kun valosta pitää taistella, on itse kasvettava isommaksi. Siksi esimerkiksi voikukat ovat perennapenkissä neljäkymmentäsenttisiä ja nurmikolla viiden sentin mittaisia tynkiä. Seura tekee kaltaisekseen.
Repiessäni kukkapenkistä pois inhaa, liiallista lebensraumia
halajavaa keltaista kasvia ja tehdessäni epäreilusti tilaa kotoperäiselle
tuotannolle, olin vähällä kiskaista irti myös hontelon, pitkävartisen valkean kukan.
Ihmeekseni kukka oli naapurilta saatu arovuokko (Anemone
sylvestris). Siis oikeasti: se nysä kukkanen, joka on kasvanut
tuskin 15 cm korkeuteen. Nyt se raukka oli henkensä hädässä kasvattanut triplasti
korkeamman varren kurkottaakseen valoon keltaisen kilpailijansa viedessä siltä
elinmahdollisuuksia.
Vuokko teki tuottavuusloikan, jollaisesta hallitusohjelmassa nähdään märkiä unia. Saas nähdä, menikö tähän
voimat vai vieläkö ensi vuonna kasvukäyrät sojottaa ylöspäin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti