Tietotyöläisenä en allekirjoita ajatusta, että 100 tuntia extratyötä vuodessa pätkän vertaa lisäisi tuottavuutta. Vartin lisäys joka päivä kuluisi todennäköisimmin Facebookissa.
Mutta puutarha, se on kuin tehtaan liukuhihna, jossa jokainen lisätyötunti tuottaa oikeasti mitattavaa tulosta.
Vartissa per päivä kiskoisin jo kaikki voikukat pihaltani tai siivoaisin osan kukkapenkkiä. Kotilovartti joka ilta tekisi puutarhastani kotilovapaan vyöhykkeen. Rikkaruohojen riuhtominen vattupenkistä vartin verran päivässä saisi ihmeitä aikaan.
Paitsi että juuri tajusin: puutarha-aikaa pitäisikin pidentää vähintään kaksi ellei kolmekin varttia päivässä, sillä Suomi lusmuilee tässäkin asiassa kilpailijoitaan enemmän, meillä kun aktiivista puutarhatyöaikaa on vain toukokuusta syyskuulle.
Taidanpa heti olla hallituksen kuuliainen alamainen ja ryhtyä toimeen. Tai ainakin keitän kahvit ja menen patiolle viettämään ihan ylimääräistä puutarhasuunnitteluvarttia.
Tai ainakin keitän kahvit ja menen patiolle.
tiistai 9. kesäkuuta 2015
Yhteiskuntasopimus myös puutarhaan!
Tunnisteet:
Marjaniemen siirtolapuutarha,
voikukka,
yhteiskuntasopimus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Puutarhansuunnitteluvartti lienee tuottoisin, sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
VastaaPoistaPuutarhasuunnittelu on melkein tärkeintä, mitä puutarhassa voi tehdä! Kitkemisen ohella...
VastaaPoista