Keltatautiset värinvaihtajat

Tiesin jo monta päivää ennen ratkaisevia lätkämatseja, että Ruotsi voittaa. Ai mistäkö? No kukkapenkkihän sen kertoi.

Penkistä putkahti sinisten helmililjojen viereen oikein kauniita keltaisia tulppaaneja. Ongelma oli vain siinä, että en ollut istuttanut keltaisia tulppaaneja, en tod!

Sitten toinenkin kukkapenkkini alkoi lykätä isoja keltaisia tulppaaneja ja olin aivan ällikällä lyötynä. Oliko minulla syksyllä keltatauti?

No, köyhä unohtaa ja aika parantaa. Niin kävi nytkin. Pienet keltaiset tulppaanit muuttuivat valkoisiksi, joissa on punaisia raitoja. Isot keltaiset tulppaanit muuttuivat oransseiksi. Juuri niin kuin käärepapereiden kuvissa. Mutta miksei niissä varoitettu sivuoireista, kuten sydänkohtauksesta, jonka puutarhuri saa, kun maasta tunkee aluksi totaalisen väärän värisiä kukkia?

Äitienpäiväksi hiiriä, valkovuokkoja ja perunoita

Läheinen metsäni herkistelee valkoisena tähtimattona. Muutama valkovuokko (Anemone nemorosa) on ilokseni lennähtänyt myös puutarhani perennapenkkiin.

Äitienpäivä on merkittävä etappi puutarhatöissä, sillä se on perunanistutuspäivä. Ainoasta oikeasta perunanistutuspäivästä on tosin yhtä monta mieltä kuin viljelijääkin. Yleisimpiä sanontoja on, että peruna pitää olla maassa kun tuomi kukkii. (C'mon, se on ihan liian myöhään). Toiset vannoo, että Kustaan päivä 6.6. on perunapäivä. (Oikeasti se on Gustavin päivä ja siten Pauligin julistama Hyvän kahvin päivä. Joten jos ei nyt sekoitettaisi perunoita ja kahvia, eihän?). Jotkut katsoo lisäksi kuun asennosta, koska on otollisin hetki piilottaa mukula maahan (tiedoksi vaan, että se on alakuu).

Paras ja oikein hetki on tietenkin äitienpäivä, joka seisoskelee juuri sopivassa kohdassa kevätkalenteria. Multaussessio tapahtuu sitten viikkoa ennen juhannusta ja ekat perunat ovat kypsiä kun loma alkaa heinäkuun alussa. MOT, mitä tästä kiistelemään, itsestään selvästä asiasta.
 
Ja mitenkäs ne hiiret tähän aiheeseen liittyy? No Otto-lapsoseni kautta tietenkin. Viime äitienpäiväaamuna minua odotti kuistilla hyvin kissamainen lahja, kuollut hiirenretale. Arvattavasti en valmistanut siitä meille äitienpäivälounasta.

Usko koetuksella

Näin kirkollisena juhlapäivänä halusin minäkin kokea puutarhassani pienen ylösnousemuksen ihmeen. Mutta  köpsästipä kävi.

Syksyllä kaivoin runkoruusun (Rosa Royal White) perunamaahan talvehtimaan (Werraton-hautaus-Winkki). Nyt käärin hihat, hain lapion ja aloin kaivaa ruusua ylös istuttaakseni sen ruukkuun ja nauttiakseni sen loistokkaasta kukinnosta. Mutta voi itku. Iskinpä vahingossa lapiolla ruusulta pään poikki, minä haudaryöstäjäklaanin tumpeloin noviisi :-( (

Ei auta itku markkinoilla ja puutarhassa ei senkään vertaa. Joten kokeilin uskoa ja istutin giljotiinilla katkaistun juuren ruukkuun. Merkkinä uskoni vajavaisuuden ruukku on kuitenkin ensimmäinen aitasta vastaan tullut ankean ruskea epeli. Varren laitoin maljakkoon odottamaan, josko siihen tulisi juurikasvua. Tai yllärinä vaikka ruusuja...?

 Ken uskoo, se näkee.

Rakkauden kirous

Tiesittehän, että tämän sinisen kevätkaunottaren kuusi kukanlehteä edustavatkin merihirviön kuutta verenhimoista päätä?

Kukkien kieli ei suinkaan ole rakkaus vaan latina, ja latina taas on antiikin myyttien kieli. Tämänkin viikon Marjiksen kaunottaresta löytyy mytologiasta tarina, jonka draaman kaarta Hollywoodkin kadehtii.

Idänsinililjan eli Scillan (Scilla siberica) nimi juontaa juurensa Skyllaan, joka on siis se Odysseuksesta tuttu merihirviö. Kapeikkoa vartioivat kauhea Skylla ja pelottava Kharybdis eli suo siellä vetelä täällä.

Alun perin Skylla oli kuitenkin kaunis neito, johon merenjumala Glaukos rakastui. Wikipedia kertoo asiasta näin: ”Epätoivoisena Glaukos pyysi Kirkeä valmistamaan taikajuoman, joka saisi Skyllan rakastumaan häneen. Hänen kertoessa rakkaudestaan Kirke rakastuikin itse Glaukokseen, joka kuitenkin torjui tämän lähentelyn. Mustasukkaisena Skyllalle Kirke valmisti myrkyn ja kaatoi sen lähteeseen, jossa Skyllan oli tapana kylpeä. Heti kun nymfi astui veteen, hän muuttui hirviöksi kuusine koiran päineen, ja kykenemättä surkeudessaan edes liikkumaan, hän tuhosi kaiken ympäriltään. Jos laiva purjehti liian läheltä häntä, jokainen päistä sieppasi yhden miehistöstä^.” 

Kaunis kukka sai kärsiä kirouksesta. Luontoportti tietää, että kukkaa on taikauskoisesti kammottu ja pidetty noitien ja pahojen henkien kukkana. Siksi kukan päälle ei uskaltanut edes astua. 

Se muuten on mahdotonta, sillä oikeasti scillat muodostavat laajoja sinisiä mattoja, joita ei kerrassaan voi olla talloamatta. Hullusta rakkaudesta alkunsa saanut kirous siis seuraa puutaruhuria satavarmasti joka kevät. Auts!

Puutarha-aakkoset Aasta Äähän

Kolmessa vuodessa on puutarha-aakkoset kahlattu läpi, joten ennen kuin aloitetaan alusta uusilla teemoilla, kerrataan vielä tähänastiset kirjaimet:

A niin kuin Aktiivisuus
"Verta, hikeä ja kyyneleitä – ne ovat erottamattomia osia kokonaisuudesta nimeltä puutarha."

B niin kuin Banaali
"Viimeisenä vaan ei vähiten banaalina on tietenkin vuorenkilpi. Se ei kaipaa edes perusteluja."

C niin kuin Citykani
"Voihan olla, että rusakon poikaseksi luulemani elukka onkin ollut tuo hirviö ja kaiken pahuuden ruumiillistuma itse Belsebub, jota nykyisin citykaniksi kutsutaan."

D niin kuin Dilemma
"Mustavalkoiseen ajatteluuni on pakko ottaa mukaan mieletön määrä harmaita sävyjä ja oppia ajattelemaan, että aivan vastakkaisetkin asiat ovat totta ja mahdollisia yhtä aikaa."

E niin kuin Evoluutio
"Puutarhassa mikään ei pysy paikallaan." 

F niin kuin Flow
"Sitä ikään kuin leijailee yltäkylläisyyden armoitetuissa sfääreissä." 

G niin kuin Gigantti
"Ostin taimet minttua ja oreganoa ja joteskin ajattelin, että ne pysyvät yhtä pieninä ja sievinä kuin kaupan ruukkuyrititkin. Mutta mitä vielä!"  

H niin kuin Hipelöinti
"Jotkut kasvit ovat ihanan pehmeitä, suorastaan eläimellisen turkkimaisia. Esimerkiksi helminukkajäkkärä, jota voi silittää kuin ohutkarvaista kissaa."  

I niin kuin Ikkuna
"Voin tarkastella puutarha-ikkunani läpi/kautta melkeinpä mitä tahansa asiaa elämässä, vaikka Nikkei-indeksiä tai Bodomin murhia tai 24 tv-sarjan logiikkaa."  

J niin kuin Ja
"Suosittu mentaalitekniikka on korvata 'mutta'-konjuktio 'ja'-konjuktiolla ja näin avata aivan uudenlaisia ajatusjatkumoita."  

K niin kuin Kierrätys
"Parissa vuodessa kompostiin mätetty kasvi- ja ruokajäte muuttuu mullaksi, josta puutarhurilla on aina yhtä suuri puute kuin toimistorotilla it-tuesta." 

L niin kuin Lebensraum
"Menkää ja täyttäkää maa" on varmaan hyvästelypuheessa sanottu paratiisista karkotetuille kasveillekin." 

M niin kuin Marjis
"Marjis on sitoutumista, tulevaisuutta, luovuutta, vapautta ja vastuuta." 

N niin kuin Nyt
"Joka mennyttä muistaa, sitä vadelmanoksatikulla silmään!"
  
O niin kuin Otto niin kuin Onni
"Lakeuden ja vapauden lait sykkivät sakeina sydänveressämme, vaikka esi-isien maat ja mannut olisi jätetty selän taa ja muutettu kauas Helsingin Marjaniemeen."

P niin kuin paljous
"Runsaus-näkökulmaa voi joustavasti mallittaa muuhunkin elämäänsä, koska kokemus puutarhan ylenpalttisuudesta on niin todellinen."

Q niin kuin 10 kysymystä siirtolapuutarhasta
"Miten ihmeessä sieltä saa mökkejä? Eikö ne ole kauhean harvoin myynnissä?"

R niin kuin Ruoho
"Oikeastaan paljain jaloin nurmikolla kävely on perusoikeus, joka pitäisi lailla tehdä mahdolliseksi kaikille suomalaisille."

S niin kuin Sallimus
"Se jotenkin pakottaa uskomaan elämään ja vähän ehkä johonkin enempääkin, kun millä muulla tätä voi selittää?"

T niin kuin Televisio
"Englantilainen "Puutarhurin ABC" vasta viehättävä sarja olikin! Sen juontaja puutarhuri Alan Titmarsch jopa äänestettiin jossain vaiheessa yhdeksi brittien seksikkäimmistä miehistä (mikä kyllä mielestäni kertoo enemmänkin saarivaltion miestarjonnasta)."

U niin kuin Unikko
"Ensin pörhelö pallukka, johon ratkeaa pieni repeämä, sitten isompi, kohta se ylipaisuneena ei enää millään mahdu lehtiensä sisälle ja jonain aamuna aivan yllätten unikko onkin antautunut tälle maailmalle ja se haukkoo happea ja imee aurinkoa jumalaisella elämännälällä."

V niin kuin Vesi
"Äsken kun syreenit olivat parhaimmillaan, oli Marjiksen läpi ajaminen suurta nenän juhlaa."

W niin kuin WOW
"Onko puutarha WOW? Se on ehdottomasti WOW kun omenapuut hehkuvat kuin kalpeat ylioppilaat tulevaisuutensa kynnyksellä." 

X niin kuin X-files ja X-factor
"Kaikkein kummallisin X oli ekolähiö-kukkapenkissäni kasvanut liukuvärjätty valko-vaaleanpunainen, sormen paksuinen ja korkuinen limainen kasvi. Vai eläin?"  

Y niin kuin Yhdistys
"Kaikki maksaa ja kukas muu sen maksaisi kuin me mökkiläiset." 

Z niin kuin Zetor
"Pitääkö siirtolapuutarhurin luopua monesta kivasta pihansa parannusjutskasta sen takia, että tiet on lähes mahdottomia isoille autoille ja pihoille ei pääse?"  

Ä niin kuin Ääni
"Usein kun ihmiset  tuntuvat unohtavan, että vaikka esim. pensasaita peittää näkyvyyden, niin äänipäs kulkee keposesti aidan yli ja läpi ja ohi." 
 

Ristihuulten vappuherkku

Viikon Marjiksen kaunottarena loistaa suven suloinen sanansaattaja. Tämänkin kevään trendivärit ovat lila, keltainen ja valkoinen - mitä sitä hyviä perinteitä muuttamaan. Toisaalta pikkukukka on niin suloinen, että siitä jalostettu vaaleanpunainen lajike olisi varma hitti, eikös?

Puutarhan ensimmäinen kukkija krookus (Crocus) on myös traagisin. Vallankumous syö omat lapsensa ja samoin kevään edistysmieliset kukkijat joutuvat orastavasta vihreästä huumaantuneiden ristihuulten maiskuteltaviksi. Krookuksesta jää muistoksi vain rusakon talttahampailla rouhitut hennot nysät.  

Jonkun on aina uhrauduttava ja asetuttava taistelussa eturintamaan parempien olojen puolesta. Kuvankin krookukset on jo pistelty parempiin suihin, joten kivat teille, lahtarirusakot! Ensi vappuna me krookuksetkin järjestäydymme, odottakaas vaan!

"Ei synny rakkautta ilman oikeutta
ei synny oikeutta ilman taistelua
ei taistelua ilman yhteistä rintamaa"

Ihan röpehillänsä

Illalla lämmitin kevään ensimmäisen saunan mökilläni. Tulin vilvoittelemaan ulos ja katselin puutarhaa.

Niin paljon tekemistä! Niin paljon aikaa! Kaikki kukoistus ja loistokkuus vielä edessä. Kuinka jännittävä ja erilainen tämäkin puutarhakesä on, sitä ei voi edes aavistaa. Mitä rakenteellisia uudistuksia kehitänkään. Entä sato: runsaasti vai rupisesti. Saadaanko sadetta vai otetaanko aurinkoa. Miten viime kesänä istuttamani uutuudet hehkuvat ja ottavat oman tilansa. Keksinkö nyt kenties jotain käyttöä pinaatille vai pakastanko taas kaikki. Ja vadelmat, ylimmät ystäväni ja orjapiiskurini, millaiset määrät niitä lykätään tänä suvena ilokseni ja vastuksekseni. Joko vihdoin saisin kärhöjä istutettua ihaniksi köynnöspilareiksi? Ja ja ja…

Nostin kuohuviinilasin huulilleni. Kissani Otto tuli nuuhkimaan höyryävää ihoani ja hyppäsi keräksi syliini. Siinä samassa kirkonkellot alkoivat soida.

Olin pakahtua. Kesä on täällä.

Viskikukkaruukku ja lasilampi

Kevätpuutarha 2013 -messut olivat harvinaisen elähdyttävä tapahtuma, jossa aikaa hurahti enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan. Jotenkin tuli kuitenkin sellainen olo, että kun puutarha on 100 % aito ja vihreä ja elävä, sinne tuodaan väkisin kaikkea keinotekoista, kuten… 

Vaaleanpunaista lasimurskaa 
Oikeasti vaaleanpunaiset zen-jokipolut puutarhassa olisivat hurjan scifit! Tai voisihan polut olla sinisiä tai violetteja tai mitä muita värejä olikaan tarjolla. Lasi on kevyttä ja terävät kulmat on hiottu veks, joten murske miellyttää sekä värisilmää (?) että jalkapohjaa. Muuten, minkahanlaisen puutarhan Monet olisi luonut nykymateriaaleista?

Lasinen led-lampi 
Piha.si:n toteuttamassa japanilaisessa mallipuutarhassa oli satumainen sinisyyttä sädehtivä vesiaihe. Pohjalla oli peili, sivustoilla led-valot ja päällä muovikansi, joka kuulemma kestää astumisenkin. ”Lampi” heijastaa ympäröivää todellisuutta ja välkehtii ledeistä valoa ja pumppu pyörittää normaalisti vettä ja tuo elävyyttä. Me like! Olisiko tässä vihdoin mulle vesiaihe?

 
Interaktiivinen viski-kukkaruukku 
Huonekasveille oli tarjolla teknisiä, interaktiivisia Bloom Smart Pot -kukkaruukkuja. Uuden kasvin myötä kukkaruukku ohjelmoidaan kastelu- ja ravinne- ja mullanvaihtotarpeen mukaan. Kun aika koittaa, ruukku ilmoittelee valoin ja äänin, että nyt tarttis tehrä jotain. Jos siihen ei reagoi, se välkkyy ja ääntelehtii vielä kovemmin. Ohimennessään voi kommunikoida ruukun kanssa painamalla ”miten menee” -nappulaa ja ruukku vastaa some-tyyliin peukuttamalla.

Ai se viski? No, kehittyneemmässä versiossa on ruukun sisällä viskipullo ja letku, joten ruukusta saa tirautettua sopivan moukun aina kun on ruukulle asiaa. Arvelisin, että tuollaisen kukan ääressä viihtyisi aika mielellään.

 (Kuva sivulta www.kukkaruukku.fi, jolla esitellään ja myydään Bloom Smart Pot -ruukkuja)

Mansikka-kitchiä Marjiksesta

Sukunimestäni johtuen Marjikseen on jotenkin kummasti kertynyt mansikka-aiheista pikkutavaraa. Nyt ennen kuvatulvaa kerron, että vaikka esineitä näyttää olevan ylettömästi, niin ei Marjiksessa silti mansikoita näy. Kaikki on pikkuista käyttötavaraa, joka otetaan esille kun tarvitaan. Suuria mansikkapintoja ei ole missään.

Mökin seinään naulasin koristeeksi pari mansikkafiguuria. Mökin numero on aika pienellä, niin voipi joku tunnistaa mökkini noista punaisista pullukoistakin.

Arabia valmisti 60-luvulla Pomona-sarjaa, joista tietenkin mansikka on suosikkini.  Leikkuulauta on oikeasti koriste, muita käytetään. Sarjan sikahintaiset lautaset etsinnässä.

Suurin osa mansikoistani on keittiön tarvekaluja. Jostain syystä mansikkamukeista ei ole kuvaa, mutta voin kertoa, että ne ovat kaikki erilaisia. Tässä astiatarjonnasta pari lautasta.

Keräämisen idea on mielestäni se, että aiheen hankaluuden ansiosta kokoelma kertyy tuskallisen hitaasti. Olen nyt 9 vuotta kerännyt mansikkajääkaappimagneetteja ja niitä on vain 16. Lisää mahtuis, kuten kuvasta näkyy.

Lauantai on saunapäivä ja sunnuntai kerhotalon siideripäivä ja sitten on kirppiksiä ja tuoretoreja ja omenamarkkinoita ja juhlia. Mukaan tarvitaan vain iloinen mieli ja pikkutyttöjen kadehtima mansikkakukkaro.

Pöytään katetaan tietty aina lautasliinat. Aiheita on niissä kuten astioissakin tasan kaksi: kissat tai mansikat.

Puutarhan lasipöytä saa joskus harvoin oikein mansikkapöytäliinankin. Hyvien käytöstapojen mukaisesti juomalasien alla on tietysti coacherit.

Ja jos pöytäliina sattuisi olemaan kankainen, pitää olla myös pöytäliinapainot. Kuvassa myös mehukas joulukoriste.

Tarjottimilla kuskataan herkkuja ulos ja ylös ja marjoja sisään.

Säläosasto kattaa kaikkea mahdollista teesihdeistä erilaisiin kippoihin, lusikoihin, ajastimiin ja kauppakasseihin.

Entäs minä sitten? Toki minultakin löytyy kaapista mansikkapaitoja ja oloasuja ja vaikka mitä

Ihan oikeitakin mansikoita on kummallisesti ilmestynyt kukkapenkkiini. Istutin Pink Pandaa, joka on koristemansikka ja joka sulostuttaa kauniilla vaaleanpunaisilla kukilla toukokuusta syyskuuhun. Viime kesänä ne olivat hävinneet ja tilalle tuli oikeaa satoa tuottavaa mansikkaa.

Ää

Puutarha-aakkosten Ä sukeltaa syvälle aistien puutarhaan ja tuo kuuluviin puutarhan olennaisen piirteen: äänen.

Kun kesällä istuu patiolla kahvilla ja alkaa sataa, sen huomaa ihan ensimmäisenä äänestä. Pisarat eivät vielä tunnu iholla eikä niitä näe, mutta ne kuulee kyllä heti. Vadelmapuskat alkavat rapista aivan tietyllä tavalla, kun sade osuu niihin, yhtä aikaa herkästi ja kuuluvasti.

Puutarhassa puiden lehdet ja nurmikko onneksi loiventavat ääniä. Usein kun ihmiset  tuntuvat unohtavan, että vaikka esim. pensasaita peittää näkyvyyden, niin äänipäs kulkee keposesti aidan yli ja läpi ja ohi.

Naapureiden pulinan ja kaukaisen liikenteen humun lisäksi linnut pitävät itsestään ääntä. Erityisesti keväällä lokit rääkyvät käsittämättömällä volyymillä tehdessään aamu- ja iltakiekan puutarhassa. Ja lokithan ovat loistavia roskiksia. Halutessa kaiken syömättömän kiinteän ruoan voi jättää ulos ja ei aikaakaan, kun lokki napsaa sen.

Syksyä kuvaavin ääni on hanhet. Elokuun lopulta alkaen aina hämärän hähmyssä hanhet lentää trööttäilevät mökin yli. Muodostelmat vaihtelevat viiden poppoosta monikymmenpäiseen laumaan. Ja koko ajan kiistellään! Aivan kuin hierarkia ei olisi ihan kaikille selvä, vaan jatkuvasti pitää rääkyä yhteen ääneen kenen vuoro seuraavaksi olisi olla se hanhiauran terävin kärki.

Kyllä puutarhaan ääntä mahtuu. Ääni tuo tavallaan turvallisuuttakin, tiedon siitä, etten ole yksin, en siirtolapuutarhassa, enkä elämässä, enkä maailmankaikkeudessa.

Wiher-kukkakuvaterapia-Winkki

Jo ajat sitten on keksitty, että puutarha tekee hyvää ihmiselle. Pelkkä puutarhassa oleskelukin suo miellyttäviä aistimuksia, rauhoittaa ja alentaa stressihormonia. Nauttikaamme siis tästä oleskelusta niin kauan kuin vielä voimme ennen kuin herramme presidentti sen kokonaan kieltää.

Oikeasti ei tarvita edes live-puutarhaa. Tutkimusten mukaan jo pelkkä kasvien tai luontokuvien katselu rauhoittaa sielua. 

Winkkiosuus menee nyt näin: Kun Facebookissa tykkää puutarha-aiheisia sivustoista, niin omaan uutisvirtaan tupsahtaa säännöllisin väliajoin terapeuttisia kukkakuvia kesken työpäivän kiireiden. Vaikka tämmösiä:

Huiskula Oy harjoittaa FB:n mukaan kukkien tukkukauppaa, tuotantoa ja maahantuontia. Ja mikä kivointa: Huiskula laittaa Facebookiin ajankohtaisia ja uhkeita kukka-asetelmia.

 

Roses & Roses jakaa Facebookissa nimensä mukaisesti ruusuaiheisia kuvia, mausteena romanttista vintagea.

Samainen rouvashelnkilö ylläpitää myös My Secret Garden -yhteisöä, josta hän kirjoittaa näin: "My Secret Garden is a page dedicated to those who dream among the flowers.........*

PS. Wiher-Winkin bonuksena tulee myös kissavinkki. Siispä suosittelen kaikille kissojen ystäville FB-sivuja "Kissa" ja "I love my cat", niin seinäsi täyttyy ylilutusista kisuista. Like!

Töpö söpö

Vietin koko sunnuntain vähän sairaana loikoillen sohvalla ja tuijottaen kuumeisesti kahta yhtä kiinnostavaa kohdetta: Netflixiä telkkarista ja upeuteensa puhkeavaa amaryllista.

Tulppaanimieltymyksiäni noudattaen myös amaryllikseni on hämmästyttävästi kerrottu ja kaksivärinen. Ja varreltaan ihanan töpö, kiitos Marjiksen mökin kylmyydessä ja kuivuudessa aloitetun kasvatuksen!

Enkä mitenkään ole myöhässä amaryllikseni kanssa. Nyt kun hyasinteista ei ole enää hajuakaan ja joulutähti on lähes stripannut punaisen kolttunsa, on hyvästi aikaa ihailla amarylliksen hidasta puhkeamista. Aamulla näkyi pelkkä palko, iltapäivällä kukka ujosti oikoi lehtiään ja iltaan mennessä se jo käyttäytyi itsevarmasti kuin aikuinen nainen.  

Nautiskellessani amarylliksen puhkeamisesta täysin rinnoin tuli mieleeni, että varmaan Jumalasta tuntui silloin ekana sunnuntaivapaana aika ihanalta katsella kättensä töitä.