Jos kirjoittaa jo kolmatta vuotta blogia puutarhasta, niin syklisen maailmankulun mukaisesti samat asiat tulevat väistämättä uudestaan vastaan. Tai kuten Mr Scott toteaa Captain Kirkille: You can't change the laws of physics. Niinpä ainakin näitä asioita olen taas tänä keväänä jo ehtinyt pohtia:
Hakaniemen torilla kuultu loistava winkkelöinen siitä, miten sipuleita oikeasti kannattaa istuttaa:
Wiher-Sipuli-Winkki
Violetti esikkopuska kevätpuutarhassa saa minut ajattelemaan värien kiertoa. Violetti ei ihan oikeasti kuulu kevääseen, eihän?:
Marjiksen tähti vko 19
Vadelmapuskia siivotessani muistelin sitä siunausta, että yhtenä vuotena syksyllä oli niin kiire, etten leikannut sen kesän vadelmia. Se on nimittäin keväällä niin paljon helpompaa:
MWWW2 eli Minnan WerratonWiherWinkki
Keltainen vaara on taas yksipuolisesti jo julistanut jokavuotisen sodan. Toivottomia taisteluita käydessäni muistelen, miten suuri henkinen vaikutus voikukilla voi oikeasti olla pieneen ihmiseen (vai?):
Miten voikukka tekee minusta paremman ihmisen?
Aina jäädessäni haukkomaan henkeä upeiden noin 30 kerrotun tulppaanin äärellä, ajattelen että tämä ihanuus olisi ikuistettava. Mutta hei, sehän on tehty jo:
Marjiksen kaunotar vko 20
Voin vain todeta Sinuhen ja Saarnaajan sanoin: ei mitään uutta auringon alla. Mutta onneksi "Kaikki elämässä löytyy puutarhasta", joten ei aiheet tähän lopu. Lupaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti