Nappasin Johanna ja Juha Tanskan kirjasta "Alussa oli puutarha" pienen aisti-, havainto- ja läsnäoloharjoituksen. Se menee näin:
Istutaan tai kierrellään kiireettä puutarhassa kynä ja paperia mukana. Katsellaan ympärille, havainnodaan, koetaan ja kuulostellaan. Havainnot kirjataan ylös valmiin kaavan mukaisesti jatkaen lausetta, joka alkaa sanoilla näen, tiedän, huomaan, painotan, en tiedä, ajattelen, olen varma, pohdin, veikkaan, näen.
Näen puutarhassani juuri leikatun matalan nurmikon.
Tiedän, että tänään on taas vadelmien poimintapäivä.
Huomaan myös makean kirsikkapuun punastelevan marjoista.
Painotan säännöllisyyttä.
En tiedä mitä ihmettä taas teen ylisuurella pinaatisadolla!
Ajattelen mikä raukea rauha puutarhassa vallitseekaan näin aamuyhdeksältä.
Olen varma että hankin lisää kärhöjä.
Pohdin josko siistisin pensaiden alustat tänään.
Veikkaan, että ruusujen kukinta jatkuu vielä ainakin kuukauden.
Näen runsautta, kukintaa, värejä.
Lisäsin vielä itse pari kohtaa lisää:
Kuulen naapurin naputtelevan nauloja seinään, linnun laulun, toisen naapurin puhelimen, tuulen huminan, lentokoneen.
Tunnen puutarhatuolin pehmusteen, jalkani crocseissa, kynän kädessä, tuulenvireen kasvoilla.
Koen onnea, kesää, aamulle niin tyypillistä iloista odotusta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mindfulness. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mindfulness. Näytä kaikki tekstit
torstai 30. heinäkuuta 2015
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Mindfulness-salaatti osa 2
Pääset jyvälle, kun luet ensin Mindfulness-salaatti osa 1
Salaatti muodostuu varsinaiseksi Mindfulnessiksi sen tietoisen läsnäolon ansiosta, jolla salaatti valmistetaan ja syödään.
Kun pesen, pilkon ja sekoitan aineksia, keskityn tekemiseen. Ihastelen ainesosien värejä, rakennetta ja muotoja, terävästi leikkaavaa veistä, vettä kasvisten pinnalla, feta-juuston tuoksua.
Vihdoin kun salaatti on valmiina lautasella, minä pysähdyn. Katson annosta ja mietin, onko se juuri sitä, mitä kehoni ja mieleni tällä hetkellä tarvitsevat. Hengittelen pari kertaa, joskus jopa kiitän.
Otan haarukan käteeni, täytän sen salaatilla ja vien suuhuni. Lasken haarukan pois kädestäni.
Maistelen kaikkia makuja ja tunnustelen rakenteita. Rouskuttelen eri puolella suuta ja yritän tavoittaa niin monta eri makuvivahdetta kuin mahdollista.
Kun suu on täydellisen tyhjä, otan taas haarukan käteeni, täytän sen ja syön seuraavan suullisen. Syön keskittyneesti, enkä tee samalla mitään muuta. Enhän ehtisikään, kun salaattini on niin hyvää ja mielenkiintoista!
Aikaa kuluu noin kaksikymmentä minuuttia ja saan täydellisen tyydytyksen salaatista. Se ´ravitsee kehoni lisäksi myös mieleni ja - uskallan sanoa - jopa sieluni. Kun lautanen on tyhjä, olen täynnä ja onnellinen. Nyt muistan kiittää, vaikka se alussa saattoi jäädä poiskin.
Seuraavana päivänä toistan saman Mindfulness-salaattiateriani. Ja sitä seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana. Ja ...
Kun pesen, pilkon ja sekoitan aineksia, keskityn tekemiseen. Ihastelen ainesosien värejä, rakennetta ja muotoja, terävästi leikkaavaa veistä, vettä kasvisten pinnalla, feta-juuston tuoksua.
Vihdoin kun salaatti on valmiina lautasella, minä pysähdyn. Katson annosta ja mietin, onko se juuri sitä, mitä kehoni ja mieleni tällä hetkellä tarvitsevat. Hengittelen pari kertaa, joskus jopa kiitän.
Otan haarukan käteeni, täytän sen salaatilla ja vien suuhuni. Lasken haarukan pois kädestäni.
Maistelen kaikkia makuja ja tunnustelen rakenteita. Rouskuttelen eri puolella suuta ja yritän tavoittaa niin monta eri makuvivahdetta kuin mahdollista.
Kun suu on täydellisen tyhjä, otan taas haarukan käteeni, täytän sen ja syön seuraavan suullisen. Syön keskittyneesti, enkä tee samalla mitään muuta. Enhän ehtisikään, kun salaattini on niin hyvää ja mielenkiintoista!
Aikaa kuluu noin kaksikymmentä minuuttia ja saan täydellisen tyydytyksen salaatista. Se ´ravitsee kehoni lisäksi myös mieleni ja - uskallan sanoa - jopa sieluni. Kun lautanen on tyhjä, olen täynnä ja onnellinen. Nyt muistan kiittää, vaikka se alussa saattoi jäädä poiskin.
Seuraavana päivänä toistan saman Mindfulness-salaattiateriani. Ja sitä seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana. Ja ...
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Mindfulness-salaatti osa 1
Chez Minna -kokkikulma paljastaa: Syön joka päivä saman lounaan. Joka kerta se tuottaa yhtä suurta iloa ja makunautintoa, tuo kehoa ja mieltä ravitseva Mindfulness-salaattini.
Ohje on yksinkertainen, niin kuin mindfulnessiin kuuluukin.
Otetaan vihreää salaattia, lehtikaalia, tomaattia ja kurkkua eli todella perussetti. Lisätään siemensekoitusta tuomaan salaattiin pureskelunautintoa ja proteiinia. Lisätään sesongin mukaisia marjoja ja hedelmiä joko omasta puutarhasta tai lähimarketista. Marjat ja hedelmät tuovat makeudellaan miellyttävän täydennysmomentin salaattiin.
Kun omat kesäsipulit ovat kypsiä, niin niitä mukaan. Varsia voisi ehkä jo käydäkin napsaisemassa.
Tässä vaiheessa lorautan salaatin päälle kastikkeen ja sekin on välimerellisen yksinkertainen: laadukasta oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa.
Sitten sekoitetaan ja lisätään loput ainekset. Laitan salaattiin aina vähintään basilikaa ja kesällä puutarhan antien mukaan persiljaa, tilliä, timjamia...
Päälle ripottelen vielä fetajuustoa (lisää proteiinia) ja toisinaan myös krutonkeja. Voilá, salaatti on valmis!
Mutta mikähän tästä varsin tavallisesta salaatista tekee ihka oikean Mindfulness-salaatin? Siitä lisää osassa 2.
Ohje on yksinkertainen, niin kuin mindfulnessiin kuuluukin.
Otetaan vihreää salaattia, lehtikaalia, tomaattia ja kurkkua eli todella perussetti. Lisätään siemensekoitusta tuomaan salaattiin pureskelunautintoa ja proteiinia. Lisätään sesongin mukaisia marjoja ja hedelmiä joko omasta puutarhasta tai lähimarketista. Marjat ja hedelmät tuovat makeudellaan miellyttävän täydennysmomentin salaattiin.
Kun omat kesäsipulit ovat kypsiä, niin niitä mukaan. Varsia voisi ehkä jo käydäkin napsaisemassa.
Tässä vaiheessa lorautan salaatin päälle kastikkeen ja sekin on välimerellisen yksinkertainen: laadukasta oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa.
Sitten sekoitetaan ja lisätään loput ainekset. Laitan salaattiin aina vähintään basilikaa ja kesällä puutarhan antien mukaan persiljaa, tilliä, timjamia...
Päälle ripottelen vielä fetajuustoa (lisää proteiinia) ja toisinaan myös krutonkeja. Voilá, salaatti on valmis!
Mutta mikähän tästä varsin tavallisesta salaatista tekee ihka oikean Mindfulness-salaatin? Siitä lisää osassa 2.
 |
| Kuva pääsiäisen Mindfulness-salaatista, jossa poikkeuksellisesti mukana myös mansikoita (ihania). Aurinko paistoi ja tarkenin ensimmäistä kertaa ulos patiolle syömään. |
maanantai 15. marraskuuta 2010
N niin kuin nyt
Puutarha-aakkosissa ollaan edetty jo ännään asti ja sehän ei puutarha-kontekstissa voi olla mitään muuta kuin NYT.
Puutarhassa on aina NYT tai sitten ollaan tulevaisuudessa. Joka mennyttä muistaa, sitä vadelmanoksatikulla silmään!
Puutarhassa kaikki kasvaa, kehittyy, muuttaa muotoaan. Jos kasvuaikana päivänkin on poissa, ei voi ymmärtää, koska on ollut se salaperäinen NYT, kun kaikki uusi kasvusto, nuput, versot ja ties mitkä ovat ilmestyneet kasveihin. Kukan puhkeamista ei näe koskaan. Haaveeni onkin joskus viettää koko yö stalkkaamalla puhkeamaisillaan olevaa kukkaa.
”Paras hetki istuttaa omenapuu oli 20 v. sitten. Toiseksi paras hetki on nyt.” Luin sanonnan kesällä ja se taitaa olla aika totta. NYT voi tehdä monia asioita, jotka vaikuttavat nyt heti ja tulevaisuudessa. Miksi odottaa tulevaisuuteen kun voi toimia jo nyt? Ja onko tulevaisuutta edes olemassa, kun koko ajan on nyt???
Puutarhan aika on yhtä aikaa lineaarista ja syklistä. Kevään neitseellinen kasvu on ainutkertaista ja yksilöllistä. Lineaarisesti ajatellen puutarhassa kaikki kasvu tapahtuu once in the lifetime. Kuitenkin vuoden päästä tulee taas uusi kevät ja kasvu toistuu. Ei samanlaisena, mutta samat vaiheet läpikäyden.
Puutarhasta voi siis nauttia samalla kertaa sekä täysin ainutlaatuisena että toistuvana kokemuksena. Esimerkiksi liljat ovat yllättävän upeita ja ihania – joka kesä.
Mitä puutarhajuttuja kannattaisi ajatella lineaarisesti ja mitä syklisesti? Ruohonleikkuu on toistuvuudessaan puuduttavan tylsää. Voisiko siinä kokeilla jotakin ainutkertaisuuden asennetta: nyt leikkaan tällä lailla, onpas jännittävä reitti, ai täällä maasto vierii näin, mihin tyyrään seuraavaksi…
Meditaatiossa ja mindfulnessissa keskitytään NYT-hetkeen. Puutarhassa se onnistuu, kun NYT kasvaa, kukkii, lemuaa ja rönsyää ympärillä ylenpalttisesti koko ajan.
Puutarhassa on aina NYT tai sitten ollaan tulevaisuudessa. Joka mennyttä muistaa, sitä vadelmanoksatikulla silmään!
Puutarhassa kaikki kasvaa, kehittyy, muuttaa muotoaan. Jos kasvuaikana päivänkin on poissa, ei voi ymmärtää, koska on ollut se salaperäinen NYT, kun kaikki uusi kasvusto, nuput, versot ja ties mitkä ovat ilmestyneet kasveihin. Kukan puhkeamista ei näe koskaan. Haaveeni onkin joskus viettää koko yö stalkkaamalla puhkeamaisillaan olevaa kukkaa.
”Paras hetki istuttaa omenapuu oli 20 v. sitten. Toiseksi paras hetki on nyt.” Luin sanonnan kesällä ja se taitaa olla aika totta. NYT voi tehdä monia asioita, jotka vaikuttavat nyt heti ja tulevaisuudessa. Miksi odottaa tulevaisuuteen kun voi toimia jo nyt? Ja onko tulevaisuutta edes olemassa, kun koko ajan on nyt???
Puutarhan aika on yhtä aikaa lineaarista ja syklistä. Kevään neitseellinen kasvu on ainutkertaista ja yksilöllistä. Lineaarisesti ajatellen puutarhassa kaikki kasvu tapahtuu once in the lifetime. Kuitenkin vuoden päästä tulee taas uusi kevät ja kasvu toistuu. Ei samanlaisena, mutta samat vaiheet läpikäyden.
Puutarhasta voi siis nauttia samalla kertaa sekä täysin ainutlaatuisena että toistuvana kokemuksena. Esimerkiksi liljat ovat yllättävän upeita ja ihania – joka kesä.
Mitä puutarhajuttuja kannattaisi ajatella lineaarisesti ja mitä syklisesti? Ruohonleikkuu on toistuvuudessaan puuduttavan tylsää. Voisiko siinä kokeilla jotakin ainutkertaisuuden asennetta: nyt leikkaan tällä lailla, onpas jännittävä reitti, ai täällä maasto vierii näin, mihin tyyrään seuraavaksi…
Meditaatiossa ja mindfulnessissa keskitytään NYT-hetkeen. Puutarhassa se onnistuu, kun NYT kasvaa, kukkii, lemuaa ja rönsyää ympärillä ylenpalttisesti koko ajan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
