Tonttu Tietävän salainen tehtävä

Marjiksen kaunottaret uinuvat valkoisen lumen alla ja haaveilevat tulevasta kesästä. Talventörröttäjien seassa on silti aitoja työläisiäkin hommissa, ainakin puutarhan alati uutterissa vahtijoukoissa. 

Tonttu Tietävä vartioi portin pielessä ja ratsaa tulijat kiinteällä laserkatseellaan. Vaikka en puutarhatonttuja arvostakaan, tämä pieni ja pelkistetty tonttuveijari huteran kepin nokassa tarttui jo aikaisin keväällä matkaani.

Puutarhatonttujen esikuvana pidetään antiikin Hefaistosta, rumaa ja rampaa Heran poikaa. Lyhytkasvuinen Hefaistos oli taitava seppä ja takoja ja omasi muitakin tonttumaisia piirteitä. Varsinaisesti puutarhatonttuteollisuus roihahti Saksassa 1800-luvulla ja sieltä se villitys levisi ympäri maailmaa kulovalkean lailla, niin kuin nyt saksalaisilla aatteilla on joskus tapana.

Ranskasta vuorostaan alkoi tonttujen vapautusliike: tonttuja viedään puutarhoista läheisiin metsiin luonnonolosuhteisiin. Onko vapauttajilla esteettisiä tarpeita siistiä lähipuutarhojaan vai vapautetaanko tonttuja kuin kettuja turkistarhoilta? Jotkut vapautetut tontut kuulemma lähtevät myös matkoille ­- kuten Amelie-elokuvassa.

Vaikea uskoa, että Tonttu Tietäväiseni päättäisi yhtäkkiä lähteä valomatkalle Thaimaaseen tai että se joutuisi aktivistien kaappaamana värjöttelemään talvensa keskellä Roihuvuoren synkkää metsää. Siksi uskallankin jättää sen talveksi portinpieleen hoitamaan omaa arvokasta vartiointitehtäväänsä. Tosin ei se ainakaan rusakoita pidä poissa tontillani - jäljistä päätellen ristihuulilla oli ollut kunnon pikkujouluhipat pihallani.

Puutarha-aakkoset B

Puutarhassa B on yhtä kuin beige, bi, brutaali, banaaninkuori, bisnes… Tällä kertaa puutarha-aakkonen B:n aiheeksi kuitenkin valikoituu BANAALI.

Kauneus on katsojan silmissä. Makuasioista ei voi kiistellä. Jokainen taaplaa tyylillään. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Ja niin edelleen rakkaasta kielestämme löytyy loputtomasti kohteliaita kiertoilmaisuja. Eli jos nyt ihan täysin henkilökohtaisesta visuaalis-esteettisestä mieltymysnäkökulmastani listaisin joitain banaaliuden huippuja puutarhassa, niin lista voisi näyttää vaikka tältä:

Ylisuuret patiot ja lähes kokonaan asfaltoidut pihat. Olen varmaan ymmärtänyt väärin, kun olen kuvitellut ulkotilan olevan osa luontoa ja viherympäristöä. Useasti erityisesti rivitaloissa näkee, kuinka maata, nurmikkoa tai kasvillisuutta silti vältetään viimeiseen senttimetriin asti.

Puutarhatontut alkavat pikku hiljaa kuolla sukupuuttoon eli se buumi olikin vain väliaikainen keski-eurooppalainen mielenhäiriötä lähentelevä höpsähdys maamme puutarhakulttuurissa.

Hoitamaton piha, rikkaruohot ja ajamaton nurmikko ovat täysin ristiriidassa sanan ”puutarha” kanssa. Puutarha tarkoittaa ihmisen muokkaamaa ja jatkuvasti säännöllisesti hoidettavaa viherpläjäystä. Hoitamaton puutarha on yhtä ristiriitainen ja vaikea käsitteellinen yhtälö ymmärrettäväksi kuin Neitsyt Maria.

Tummat kasvit ja pensasaidat saavat pihan näyttämään entistä hämärämmältä ja synkkämielisemmältä. Silti ne tupsahtavat puutarhatrendeiksi säännöllisin väliajoin.

Liian täyteen kasvillisuutta ahdetussa puutarhassa menetetään avaruuden tunne ja huonemainen fiilis. Ei auta, että taivas on korkealla, jos maatasossa on vaarana joka askeleella talloa kukkapenkkejä tai viljelyksiä.

Viimeisenä vaan ei vähiten banaalina on tietenkin vuorenkilpi. Se ei kaipaa edes perusteluja.