En osannut ennalta arvata, että yhteiselämä kelloköynnöksen kanssa voisi olla näinkin stressaavaa.
Yksi Hesarin (sunnuntai 30.5.) linssiluteeksi valikoitunut taimi on vihdoin päässyt omaan isoon ruukkuunsa ja paistattelemaan päivää patiolle. En kuitenkaan usko sen olevan onnellinen. Ensimmäiset kokopäivät ulkona satoi vettä, joten se ei olekaan ottanut pikku kärhillään kiinni tukikepeistä. Se jotenkin aneemisena möllöttää ja kaipaa siskojaan ja veljiään, joille ei niillekään elämä näytä hopeareunustaan. Yksi siskoista elää vielä sisäkuistilla ja on epätoivoissaan takertunut kärhellään kaihtimen naruun kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Loput löllöttelevät pation pöydällä pikkuruukuissaan, ja jo verbivalinnasta voi päätellä, että kovin terhakasta ei niiden elo ole.
Stressi syntyy siitä, että olen luvannut kelloköynnöksilleni aivan upouuden, ihanan, syvän ja multavan kukkapenkin puulatoni edustalle. Mutta eihän sitä ole aloitettukaan! Kukkapenkkiä ei ole vielä edes suunniteltu, mitään ei ole vielä raivattu eikä ainuttakaan lapiollista nurmikkoa ole vielä kangettu ylös eikä yhtään reunuskiveä hankittu eikä köynnösritilää shopattu!
Eli ellen mitä pikimmiten saa tehtyä retkeä rautakauppaan ja laita hihoja heilumaan, niin kelloköynnös-lapsukaiseni ehtivät odotuksen ja kaipauksen tuskissaan menehtyä pääsemättä koskaan luvattuun maahan.
PS. Uusin artikkeli kelloköynnöksen kasvatuksesta sunnuntaina 30.5. on taas Hesarin maksullisella digipuolella, joten en voi linkittää. Mutta tässä lyhennelmä Jaana Laitisen ohjeista: Ruukku oltava väh. 20 litrainen, pohjalle soraa, kastelu, istutus kasvatusastian syvyyteen, pidetään sopivan kosteina ja annetaan säännöllisesti lannoitetta. Kukkapenkkiin istutettaessa muistettava tarpeeksi iso kuoppa noin korkeaksi kasvavalle isojuuriselle kasville.
Stressi syntyy siitä, että olen luvannut kelloköynnöksilleni aivan upouuden, ihanan, syvän ja multavan kukkapenkin puulatoni edustalle. Mutta eihän sitä ole aloitettukaan! Kukkapenkkiä ei ole vielä edes suunniteltu, mitään ei ole vielä raivattu eikä ainuttakaan lapiollista nurmikkoa ole vielä kangettu ylös eikä yhtään reunuskiveä hankittu eikä köynnösritilää shopattu!
Eli ellen mitä pikimmiten saa tehtyä retkeä rautakauppaan ja laita hihoja heilumaan, niin kelloköynnös-lapsukaiseni ehtivät odotuksen ja kaipauksen tuskissaan menehtyä pääsemättä koskaan luvattuun maahan.
PS. Uusin artikkeli kelloköynnöksen kasvatuksesta sunnuntaina 30.5. on taas Hesarin maksullisella digipuolella, joten en voi linkittää. Mutta tässä lyhennelmä Jaana Laitisen ohjeista: Ruukku oltava väh. 20 litrainen, pohjalle soraa, kastelu, istutus kasvatusastian syvyyteen, pidetään sopivan kosteina ja annetaan säännöllisesti lannoitetta. Kukkapenkkiin istutettaessa muistettava tarpeeksi iso kuoppa noin korkeaksi kasvavalle isojuuriselle kasville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti