Puutarhassa evoluutio elää ja voi väkevästi. Mikään ei pysy paikallaan. Kehityksen voima voi välillä olla hidas mutta aina väistämätön.
Kaikki kiertää puutarhassa - niin kasvit, aine ja puutarhan rakenteet. Kompostit siirsin tontillani jo kolmanteen sijaintipaikkaansa. Hetken luulin, että se olisi lopullinen. Mutta eipäs aikaakaan, kun jo keksin, että kun yhden omenapuun hävittää ja siirtää kompostit pois, niin puuladon voi siirtää niiden paikalle ja kasvihuoneen rakentaa puuladon paikalle.
Kasveillakin on oma aikansa puutarhani elämässä. Jotenkin hämmästyin alkukesästä tajutessani, että jos olen ottanut jonkin kasvin puutarhaani, ei minun kuitenkaan tarvitse elää sen kanssa kunnes kuolema meidät erottaa. Tai oikeasti kyllä pitää, mutta voin jouduttaa kuolemaa tekemällä kasville eutanasian vaikka tällä sekunnilla. Oli kerrassaan helpottavaa päästä siitä keltaisesta tyräkistä eroon kertakatkaisulla!
Tosin kasvithan panevat hanttiin minkä ehtivät ja niiden elämänvoima on ihmeteltävä. Raparperin esimerkiksi olen juurinut kahtena edeltävänä kesänä kasvimaastani ihan täydellisen kokonaan. Mutta mikäs sieltä keväällä ensimmäisenä tunkeekaan pintaan ellei juuri raparperi! Ruusut vasta hankalia ovatkin - siis jos ne on onnistunut juurruttamaan, on niiden raivaaminen työn ja tuskan takana.
Kasveillahan on täysin oma tahto ja ne yllättävänkin itsenäisesti löytävät itselleen mieleisen kasvupaikan puutarhasta. Tuuli ja linnut kuljettavat siemeniä naapurin puutarhasta tontilleni ja niinpä lupaa kysymättä Yang-penkissäni kasvaa sininen akileija, päivänkakkaraa ja se kamala keltapiisku vai mikä lienee yrittää vallata useammankin multapläntin itselleen. Ja mikä pahinta, se on hävittänyt leviämisinnossaan tieltään sekä leimuja että orvokkeja.
Myös minä evolutioidun puutarhassani. Opin koko ajan uusia taitoja ja unohdan vanhoja. Sopeudun olosuhteisiin yhä paremmin ja tulen kekseliäämmäksi niin kasvien kuin rakenteidenkin suhteen.
Miltähän minä ja puutarhani näytämme vaikka 20 vuoden päästä? Jos ihminen luo nahkansa joka seitsemäs vuosi ja puutarhani muuttuu ja kehittyy tätä vauhtia, voi näkymä vuonna 2030 olla hämmästyttävä. Olenkohan muuttanut puutarhani japanilaiseksi mietiskelykeitaaksi? Vai olenko täyttänyt joka senttimetrin kasveilla? Jokohan minulla silloin on haaveilemani vesiaihe? Onko rakennusoikeutta annettu lisää ja saan ihanan lasikuistin? Nyt olisi pieni flashforward paikallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti