Terveisiä kesäkissalta!

Sulahopsunhei! Terveisiä kesäkissa Oskulta täältä Minnan mökiltä! Olen kylpyhuoneremonttia paossa ja sanonpas vain – jos joku minulta kysyy – että minun puolestani meillä voisi olla kylpyhuoneremontti vaikka joka ikinen kesä.

Aluksi veljeni Otto äksyili minulle kun tupsahdin sen reviirille. Se sähisi ja pörhisteli häntäänsä. Mutta pöh! Minullapas on ilman pörhistelyäkin melkein tuplasti paksumpi häntä, joten katselin vain Ottoa rauhallisesti ja annoin veljen nikotella. Oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että Otto voisi kyllä jo tällä iällä käyttäytyä vähän sivistyneemmin, veljiä kun kuitenkin ollaan.

Ai niin, sitten täällä on ihmeellinen kasvi, jota saa minut ihan tainnoksiin. Heti ekana iltana löysin sen tuolta kukkapenkistä ja olin ihan myyty! Menin maata sen viereen ja rouskuttelin kasvia ja huumaannuin täysin. Muistin ne ajat, kun edellisessä elämässäni olin Egyptissä jumalana ja jaloissani pyöri loputtomasti palvelijoita, jotka täyttivät kaikki toiveeni pienestäkin viiksen värähdyksestä. Muistin  laivakissa-aikojeni catwalkit kaukaisilla merillä ja aavoilla ulapoilla. Muistin kaikki muutkin elämäni ja päässäni pyöri ihanasti ja tunsin kuin leijuvani ja rouskuttelin lasittunein katsein vain lisää tuota ihanaa kissanminttua...

Välillä oma henkilökuntani tulee tapaamaan minua tänne. Se on pelottavaa!!! On ihanaa nähdä niitä, mutta mitä jos ne kaappaavatkin mut siihen inhottavaan pieneen häkkiin ja vievät pois? Niinpä aina tarkkailen heitä naapurin puolelta ja kuuntelen heidän aikeensa. Sitten, aikojen päästä, tulen ylväästi esiin ja antaudun hetkeksi niiden hellyydelle. Pienen hetken päästä taas säntään paikalta ja fanclubini jää minua kovasti kaipaamaan.
  

Metsästäminen on täällä lempipuuhiani. Yksi ilta leikin myyrällä, kunnes inha Minna otti sen multa pois. Heti tuli harakka ja alkoi nokkia mun myyrääni. Mäpäs ajattelin napsasta tuplapotin: myyrä ja harakka samalla iskulla! Menin ihan littanaksi, hiivin hipihiljaa, masu maassa. Se hölmö harakka äkkäs kuiteskin mut ja lensi Sepon katolle nauramaan – ja hyvin ilkeällä sävyllä. Sen takia me molemmat menetettiin se hyvä myyrä ja se joutuikin sitten seuraavan päivänä sekajätteeseen.

Mutta kaiken kaikkiaan mukavat on oltavat enkä yhtään odota kylpyhuoneremontin päättymistä!

Terveisin kesäkissa Osku

PS. Ai niin, Otto on taas venkoillut: se saa nyt juoksennella ilman pantaa, kun Oton nimipanta onkin ripustettu minun kaulaani. Höh, yrittävän viedä mun identiteetin! Ei onnistu, Osku on Osku vaikka kaulassa lukisi Kissa Krumeluu, pieni ruususuu!

PPS. Nyt kyllä ottaa pattiin – muahan kohdellaan täällä kuin huutolaiskissaa. Tuo Minna lähtee nyt lomalle ja jättää mut Oton kanssa tänne joidenkin ihan vieraiden ihmisten hoitoon! Osaakohan ne antaa mulle edes tarpeeksi ruokaa? Ja rapsuttaako ne runsaasti? Oli sillä Annella kyllä ihanan tuoksuiset sandaalit ja kyllä se ainaskin vähä mua silitteli ja kehu komeeksi. Ottohan häipyi kuin nappi housuista heti Annen nähtyään, vaikka Anne on oikeesti sen kummitäti!