H niin kuin hipelöinti

Huh hellettä mikä hirmuisa himo puutarha-aakkoseksi H täällä hersyää! H-kirjaimellahan voisi kattaa aivan loputtomasti puutarha-aiheita ja siksi laitankin silmät kiinni ja tökkään sormeani... ja se osuu ehdokkaaseen HIPELÖINTI.

Kasvit ovat moniaistillisia. Kauneus ei ole vain katsojan silmässä, kyllä se on ihan kasvissa itsessään. Tuoksu voi olla etova tai huumaava, kuten liljojen parfyymimaisen makea tuoksu, joka saa minut aina unelmoimaan. Maku on makuasia, mutta minä ainakin inhoan jokakeväisiä lehtijuttuja voikukkasalaateista. Voikukka on rikkaruoho ja piste. Kuuloaistista tulee mieleen sade. Kun istun patiollani, niin huomaan sateen aina ensimmäisenä äänestä: vadelmapuskani alkavat ropistella. Yhtään pisaraa en ole vielä tuntenut tai nähnyt, mutta ääni paljastaa pienenkin tiputtelun.

Ja sitten se hipelöinti, kosketus, polttelu... Kasveja onneksi saa koskea ja monet kasvit koskettelevat minua, vaikken haluaisikaan. Kun vadelmia poimii hihattomalla paidalla, on käsivarret täynnä vertatihkuvia naarmuja. Nokkonen vasta mukava yllätys onkin, ja kun sen polttavan tunteen yhdistää kuumaan aurinkoon niin tietää kyllä elävänsä vaikka toivookin kuolevansa.

Jotkut kasvit ovat ihanan pehmeitä, suorastaan eläimellisen turkkimaisia. Esimerkiksi helminukkajäkkärä, jota voi silittää kuin ohutkarvaista kissaa. Liljat ovat kovia ja tanakoita, eivätkä houkuttele hiplaamiseen, mutta ruusun vetovoima ulottuu myös kosketteluun. Nenä on pakko työntää ruusuun ja silkkimäisiä terälehtiä on ehdottomasti saatava sivellä.

Puut taas on tehty halattavaksi. Lukitsen polkupyöräni omenapuuhun, joten juuri se puu saa käsivarteni ympärilleen vähintään kahdesti päivässä. Muut puut saavat hellyyttäni satunnaisesti: joskus vaan tulee pakahduttava tarve halia puuta kun se on niin upea, se on antanut hyvää satoa tai sitten vain itse niin suuresti nauttii tästä elämästä.

Muutenkin koskettelulla on erilaisia frekvenssejä. Kesäkukkia pitää nyppiä päivittäin, kun taas perunasta riittää istutus ja ylös kaivaminen, peseminen ja syöminen. Raskaampia kasveja on vähän väliä nostettava ja tuettava. Liian voimakkaasti kasvavaa flooraa on rajusti ja väkivaltaisestikin karsittava.

Kasvien kosketuksista yksi nautinnollisimmista on tietenkin nurmikko, kesän ihanin tunnusmerkki. Sen pehmeä ja pistelevä tuntuma hellii ja tervehdyttää niin ruumista kuin sieluakin; se maadoittaa ihmisen nykyhetkeen ja samalla sen kosketus kohottaa onnellisiin sfääreihin.