Jo joulu joutuu jorpakkoon! Ei vaiskaan, puutarha-aakkoset vain ovat edenneet joutuisasti kohtaan J, joka on JA, joten nyt seuraa laskuopillis-kielitieteellis-psykologista pohdintaa tästä universumeja toisiinsa liittävästä konjunktiosta.
'Ja' yhdistää asioita ja siksi se sopiikin niin loistavasti puutarhaan. Puutarhassa kun mikään tai mitään ei ole vain yhtä, vaan kaikkea on aina enemmän ja useampi ja runsaasti. Minulla on omena- ja kirsikkapuita. Kasvatan tilliä ja persiljaa. Nautin perennoista ja kesäkukista. Ja niin edelleen loppumattomasti.
Suosittu mentaalitekniikka on korvata 'mutta'-konjuktio 'ja'-konjuktiolla ja näin avata aivan uudenlaisia ajatusjatkumoita. 'Mutta'-sanaa käyttämällä eka lause on ensin arvokas, mutta 'mutta' dissaa sen arvon täydellisesti. Esim. "Voikukka on nätti mutta se on rikkaruoho", jossa nätteys menettää arvonsa kun rikkaruohous nousee niin voimakkaana esiin. Sama asia 'ja'-sanalla antaa jo ihan erilaisen, tasa-arvoisen fiiliksen: "Voikukka on nätti ja se on rikkaruoho". 'Ja'-sana hyväksyy molemmat puolet asiasta, eikä tee mustavalkoista erottelua. Mäkin olen hyvä ja joskus laiskanpuoleinen puutarhuri.
Kun puutarhatöitään alkaa luetella, ei 'ja'-sanan käytölle tule loppua laisinkaan. Nytkin mun ehdottomasti pitäisi ostaa syyslannoitetta ja levittää sitä kasveille ja kylvää nurmikonsiemeniä ja nostaa koko perennapenkki ylös ja istuttaa se uudelleen ja hakea lisää multaa ja kaivaa perunat maasta ja se aita jäi sittenkin tänä kesänä istuttamatta ja ja ja ja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti