Huhtikuun alkupuolisko on ollut kaamea. Puutarha uikuttaa edelleen lumen ja jään peitossa ikäväänsä kaivaten lämpöä ja henkiinheräämistä. Tämä kevätlapsonen menee nyt reilusti yliajalle ja tulee pihtisynnytyksellä vaivalloisimman kautta.
Nyt naamiot on riisuttu, vain huhtikuun kylmät kasvot näkyvät
Huhtikuun julmuus perustuu suuriin odotuksiin ja niissä pettymiseen. Ei tullut vielä kevät, ei auringon hellä hyväily, ei puske maasta instakelpoisia kasveja. Talven kylmyys ja kurjuus vain jatkuvat ja jatkuvat – pientä ihmistä on petetty eikä lupauksia ole lunastettu.
Kun kevät vihdoin puhkeaa, julmuus kasvaa
Eikä julmuus välttämättä vähene kevään vihdoin ottaessa vallan, päinvastoin. Kun luonto herää kukoistukseen ja kaikkea uutta ja ihanaa tunkee kaikista raoista, jopa asfaltin keskeltä nousee iloista naamaa näyttäviä voikukkia, niin onhan se itsellekin peiliin katsomisen paikka.
Opiskeluajoilta muistan, että huhtikuut olivat ahdistusta täynnänsä. Piti keksiä, miten käyttää koko pitkä kesä: opiskelisiko, löytäisikö jotain kivaa duunia vai mitä ihmettä tekisi, kun yliopisto sulki turvallisen sylinsä moneksi kuukaudeksi.
Vielä nykyäänkin kevään ylitsepursuava energisyys, optimismi ja kaiken uuden puhkeaminen loistoonsa pakottaa tarkastelemaan itseänsä ja valintojansa, ja eihän se ole aina kivaa katsottavaa. Entäs jos pölykerroksen alta ei löydykään ketterää onnistujaa, vaan ihan tavallinen minä vailla mitään päivitettyjä hienouksia? Räikeä auringonvalo paljastaa viiltävällä julmuudella paitsi pesua kaipaavat likaiset ikkunat myös oman elämän karut tosiasiat.
Huhtikuun ihanuuteen löytyy selitys hormoneista
Toisaalta vuodessa on harvoja yhtä ihania kuukausia kuin huhtikuu.
Aivoissamme velloo keväisin dopamiinimyrsky, joka nostattaa monenmoista kiimaa, kuten nyt kaiken ilmatilan täyttävä ja väkevästi tuoksahtava Nato-kiima.
Dopamiini on aivojen hypotalamuksessa erittyvä hormoni, joka palkitsee meitä mielihyvällä tulossa olevasta ihanuudesta. Dopamiinia syntyy onnen odotuksesta.
Huhtikuussa on ihana suunnitella kesää, puutarhaa, matkoja, lomia… Juuri tulevilla onnenhetkillä herkuttelun vuoksi huhtikuu on hurmioitumisella (= dopamiinilla) täytetty. Odotus motivoi toimimaan. Minäkin innoissani kylvän siemeniä joka kevät, vaikka oikeasti se homma ei minulta luonnistu ja taimistani tulee honteloita hujoppeja – usein joudun toukokuun lopussa hakemaan torilta valmiit taimet.
Dopamiinitaso on korkein silloin, kun onnistuminen ei ole ihan varmaa. Huhtikuuhan ei takaa yhtikäs mitään tulevasta kesästä ja sen iloista. Ensimmäisenä kevätkuukautena se vain antaa virallisesti luvan haaveilla ja toivoa, leikitellä isoilla suunnitelmilla, uuden rakentamisella, huippusadolla ja kuvankauniilla kukkaloistolla. Ehkä juuri tästä kesästä tulee täydellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti