Hallatar haastaa

Nautin Marjiksessa aivan suunnattomasti aamuista, kun saan syödä aamiaista ulkona patiolla. Katselen puutarhaani, tuoksuttelen syksyn aromeja, kuuntelen etäistä liikenteen tohinaa. Avaan kissalle viereeni toisen tuolin ja siinä se pehmusteella kehrää ja silityttelee itseään. Hetki on täynnä syvää rauhaa, lähes meditatatiivinen. En sano, että se on päivän paras hetki, sillä silloinhan ei olisi enää mitään odotettavaa päivältä, joka vasta tempoo lähtökuopissaan.

Tänä aamuna seitsemän jälkeen nurmikko oli ihan valkoisena kuurasta. Naapureitten huopakatoilla oli huurretta. Lämpömittari näytti -0,5 celsiusta. Jouduin aamiaiselle sisätiloihin ja Otto-raasu kipitti yläkertaan mun lämpimään sänkyyn.

Ehkä luontokin jo toivoisi meidät ihmiset pois siirtolapuutarhasta. Luonto haluaa rauhoittua ja asettua marrastamaan. Aivan kohta meiltä suljetaan kesävesi, eli ei tässä enää kauaa voi pyristellä.

Mutta ensi viikko näyttää säätiedoissa hyvältä. Vielä on monta ihanan raikasta patioaamiaista edessä - ehkä toppahousuissa, mutta kuitenkin ulkona!