Operaatio kelloköynnös, The end

Joudun tunnustamaan olevani surkea kelloköynnöksenkasvattaja. Köynnökseni ei jostakin mystisestä syystä laisinkaan tuottanut siemeniä. En siis voi ensi kesänä nähdä tätä käsittämätöntä vaivaa uudelleen (hyvä!).

Jos nyt listaisin kelloköynnöskasvatuksen pros and cons, niin ekana huomiona on tietenkin huoltosuhteen intensiivisyys. En kasvattanut kelloköynnöstä vain omaksi ilokseni, vaan sitä sai seurata muutama satatuhatta sunnuntai-Hesarin lukijaa. Joku murto-osa sitäkin juttua varmaan aamukahvinsa palanpainikkeeksi lueskeli. Siten vastuuni kasvista oli kerrassaan järisyttävän suuri ja se tietysti aiheutti stressiäkin. Entä jos siemenet ei idä? Entä jos tapan taimet? Entä jos ne eivät kuki? 

Kuten yleensä aina elämäsässä, kaikki nämäkin huolenaiheet olivat turhia ja niihin kulutetut hetket hukkaan heitettyjä. Nekin ajat olisin voinut vaikka kirjoittaa runoja tai tehdä mielikuvaharjoituksia.

Suurin plussa kelloköynnösprojektissa oli se, että sain Tähtelä-kukkapenkkini rakennettua puuladon seinustalle. Tähtelä maisemoi uskomattoman kauniisti harmaan puuladon ja siinä voin vuosittain kokeilla erilaisia köynnöksiä. Ensi kesänä Tähtelä saa asukkaikseen köynnösruusun ja ehkä ruusupavun. Tai tuoksuherneen.

Kelloköynnös ei mitenkään hurmannut minua ulkonäöllään tai persoonallaan. Siksi se ei koskaan päässyt edes minkään viikon kärkikolmikkoon valitessani Marjiksen kaunotarta. Kelloköynnöksen kukat ovat liian tummat minun makuuni, eihän niitä edes paljon erota tummanvihreästä lehvästöstä. 

Lisäksi kukka on aivan liian hidas. Tämä projekti jotenkin taas antoi minulle luvan ostaa taimet torilta ja taimikaupoista. Elämässäni on niin julmetusti muuta työtä ja tekemistä ja kiinnostuksen kohdetta, että epävarmat yritykset kasvien kasvattamiseksi siemenestä alkaen tuntuvat aikamoiselta ajan ja energian hukalta. Minähän pidän paremmin elinkeinoelämän rattaita pyörimässä, kun annan jonkun muun tehdä osaamansa homman parhaiten ja jatkan itse minulle sopivammasta kohdasta eteenpäin.

Elämäni ensimmäiset ja tod.näk. myös viimeiset kelloköynnökseni alkavat olla elinkaarensa loppuviikoissa. Nyt ne vielä kukkivat ja onpa pari nuppuakin nähtävissä. Mutta siemeniin asti eivät nämä kyllä tänä kesänä ehtineet, joten tämä on nyt sitten tässä.

Amen.