Nyt kun ilmat kylmenee, niin pikku hiirujen töpötassuja paleltaa. Mikrokokoisiin aivoihin tupsahtaa ajatus, että joskos sisätiloissa olisi messevämpää. Ja mikäs on lämpimässä mökissä majaa pitäessä, kun kissakin on pakkomuutettu kaupunkiin.
Haluatteko että kerron Marjiksen saunassa kuulemani uusimmat vinkit hiirien pysyttämisessä poissa sisätiloissa? Ei se mitään, kerron ne silti. Uskomattomat WiherHiiriWinkit menee näin:
- Mökin lattia kannattaa pestä etikalla. Haju karkottaa hiiret, eivätkä ne halua juoksennella etikantuoksuisella lattialla.
- Hiirien sisääntuloreittien suulle kannattaa laittaa kanelitankoja. Ronkelihiiret ei sitten varmaan tykkää kanelistakaan vai?
Itse aion kokeilla tuota jälkimmäistä, vaikka en ihan siihen uskokaan. Viime syksynä ostin sellaisen infrayliääntä muodostavan laitteen, joka sijoitettiin töpseliin ja joka mainostekstin mukaan olisi täysin kestämätön hiiren korville. No, ei kyllä ollut!
Tai sitten mökkiini asettui jotain ihme sirkus-mutantti-superhiiriä. Kun muutin Marjiksesta pois, niin jätin Oton kuivaruokapussin kuistin lattialle. Tultiin Oton kanssa takaisin 5 päivän päästä, mökkiin murtautuneet hiiret oli nakertaneet pussin kyljen auki ja napsineet naksut parempiin mahoihin.
Ei se mitään, ostin uudet naksut ja seuraavaksi viikoksi laitoin ne vielä erillisen muovipussin sisään ja n. 1,5 metrin korkeuteen mikron päälle ja mikrokuvun alle. Auta armias kun hämmästyin mökille palatessani! Superhiiret olivat nostaneet mikrokuvun ylös ja kömpineet sen alle repimään pussin auki ja rouskuttelemaan naksut kitoihinsa. Se mikrokupu lensi saman tien huis hemmettiin kuin vaalilupaus.
Tai sitten mökkiini asettui jotain ihme sirkus-mutantti-superhiiriä. Kun muutin Marjiksesta pois, niin jätin Oton kuivaruokapussin kuistin lattialle. Tultiin Oton kanssa takaisin 5 päivän päästä, mökkiin murtautuneet hiiret oli nakertaneet pussin kyljen auki ja napsineet naksut parempiin mahoihin.
Ei se mitään, ostin uudet naksut ja seuraavaksi viikoksi laitoin ne vielä erillisen muovipussin sisään ja n. 1,5 metrin korkeuteen mikron päälle ja mikrokuvun alle. Auta armias kun hämmästyin mökille palatessani! Superhiiret olivat nostaneet mikrokuvun ylös ja kömpineet sen alle repimään pussin auki ja rouskuttelemaan naksut kitoihinsa. Se mikrokupu lensi saman tien huis hemmettiin kuin vaalilupaus.
Hiiret suorastaan mykistävät minut. Melkein en osaa edes päättää, haluanko seuraavassa elämässä olla hiiri vai voikukka, molemmat kun todistetusti elävät ikuisesti. Välillä tosin matka saattaa katketakin, kuten tällä Oton uupumattoman metsästysvietin uhriksi joutuneella ja minulle lahjaksi tuodulla pikkujyrsijällä. Naapurit luulee mua kamalan ahkeraksi siivoajaksi, kun kuistin mattoa pestään kesällä pahimmillaan pari kertaa viikossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti