Jos laitan silmät kiinni ja ajattelen ensimmäistä mieleen tulevaa väriä, niin se on punainen. Jos laitan silmät kiinni ja ajattelen ensimmäistä mieleen tulevaa kukkaa, niin se on ruusu. Ja jotenkin uskon, että suuri osa maailman ihmisistä reagoisi täsmälleen samoin kuin minä.
Ruusu on kukkien kuningatar. Viattomuuden merkki. Suuren rakkauden symboli. Vaikenemisen kuvastaja. Intohimon airut. Kukkaiskielen monitaituri.
Legendojen mukaan ruusut olivat alun perin valkoisia, mutta ihmisen syntiinlankeemuksen tähden ne muuttuivat punaisiksi. Tämä puutarhassani kukoistava ruusuni Bonica on siis vähän saanut maistaa syntiä, mutta on sydämeltään vielä viattoman toiveikas aivan kuten puutarhurinsakin. Lokakuun 16. päivä kukassa on vielä nuppu, sitä kutsuisin toiveikkuudeksi!
Ruusu on ruusu on ruusu on ruusu. Näin sanoo Gertude Stein ja viittauksen alkuperä juontaa Romeoon ja Juliaan. Siinä Juliaa harmittaa Romeon suku Montaguet ja hän tuumaa, että mitä on nimi, sillä ruusu minkä nimisenä tahansa tuoksuisi yhtä suloiselta.
Legendojen mukaan ruusun tuoksukin on mysteeri. Miten samassa paikassa kasvavista kukista vain ruusu tuoksuu huumaavan täydelliseltä? Ruusu muutenkin on salaisuuksien kukka. Valkoisella ruusulla keskiajalla viitattiin Neitsyt Mariaan ja hänen elämänsä mysteereihin. Punaisella ruusulla viitattiin Jeesuksen vereen ja kärsimyksiin. Perusruusun viisi terälehteä merkitsevät Jeesuksen viittä ristiinnaulitsemishaavaa. Antiikissa ruusu oli Afroditen kukka, joka viestitti kauneutta ja rakkautta. Se myös kätki kaikki salaisuudet, siitä nimityskin sub rosa eli asia pysyköön salaisuutena, off the record.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti