Prinz Heinrichin tunnustukset

Minä komistus olen Prinz Heinrich ja polveudun vanhasta arvokkaasta syysvuokko-suvusta "Anemone hupehensis". Lapsuuteni vietin ties missä keskieurooppalaisessa tuotantolaitoksessa, joka ei kovasti keskitysleirin hautomosta eronnut. Luojan kiitos, tuli vihdoin minunkin aikana astua seurapiireihin ja hyvän liiton toivossa minut kuljetettiin tänne kauas pohjoiseen keikistelemään ja odottamaan ottajaani Itäkeskuksen Citymarketin Jorin torille.

Siellä kohtasin onneni, oh lucky me! Minna, tuo tarinoiva puutarhuri, ihastui sieviin vehreisiin lehviini ja siihen kiiltävänkoreaan mainoslappuseen, jossa ylistettiin tulevaa kukoistustani. Pääsin kauniiseen siirtolapuutarhaan, tuohon onnelaan maan päällä. Mikä rauha ja harmonia siellä vallitsikaan! Valtiattareni Minna istutti minut hyvään multaan ja huolehti minusta rakkaudella viherpeukoloisilla pikku kätösillään.

Mutta voi, sää ei minua suosinut. Pääsin kasvuun niin myöhään ja sade piiskasi hentoa hipiääni inhottavuuteen asti. Näin emäntäni pettyneet katseet, kun luvatusta loistosta ei näkynyt merkkiäkään. Oi, olin niin surullinen!

Sitten kuulin Minnan kohta muuttavan takaisin kaupunkiin talveksi. Ei kai, eihän, ei hän voi! Ei vielä, en halunnut olla pettymys, halusin täyttää valtiattareni toiveet. Niinpä aloitin mielettömän loppukirin ja kasvoin ja kehitin nuppua pikavauhdilla. Oikein ahmin ja hotkin ja hörpin kaiken valon ja kaikki mahdolliset ravinteet mitä ulottuvillani oli.  

Ja mikä ihaninta: minä onnistuin! Ehdin avata ensimmäisen kukkani ihan syyskuun lopussa. Onnellisena kuuntelin Minnan huokailuja ja loputtomia kehuja herkästä komeudestani ja upeasta väristäni ja lähes läpikuultavista lehdistäni ja...

Nyt olen niin tyytyväinen itseeni ja Minnan kehuihin, että ensi kesänä laitan vielä monta kertaa paremmaksi! Kasvan siihen luvattuun 80 senttiin ja synnytän lukemattomia jälkeläisiä ja vielä uusia ja toisia vielä kauniimpia ja ...