Olin ihan unohtanut kirjoittaa, miten puutarhasuunnittelijalta saamani plänit edistyvät. Tässä osa 2, jonka aiheena on vain raha ja raha ja raha.
Viime talvena mietin, mitä puutarhasuunnitelmasta
toteuttaisin ja mitä en. Keväällä kysyin vihertyöfirmoilta
tarjouksia.
Soitin
minulle suositeltuun firmaan ja sieltä miellyttävä nainen tuli puutarhaani
mittailemaan ja kuuntelemaan toiveitani. Kaikki sujui kerrassaan mainiosti. Kunnes he lähettivät hinta-arvion työstään.
Meinasin pyörtyä: se
oli 4775 e sisältäen maan kaivuun,
ylijäämämassojen poisviennin ja jätemaksut, kahden puun kaadon, yhden kannon
poiston, puujätteen poisviemisen ja jätemaksut, mullan toimituksen ja
levityksen uudelle istutusalueelle ja orapihlaja-aidalle, antiikkikivien 4,4m2 hankinnan ja
asentamisen, istutuslaatikoiden siirron lähistölle, orapihlajataimien hankinnan
ja istuttamisen.
Ei tullut noilla hinnoilla kauppoja, ei
todellakaan! Eihän se ole tyhmä joka pyytää vaan...
No, orapihlaja-aita mun oli joka tapauksessa
istutettava pikimmiten. Olin itse yrittänyt kaivaa rakentamisen jäljiltä
kivikovaa savimaata, mutta se oli toivotonta. Pyysin siis uuden tarjouksen n. 4
metrin kaivuulle taimisyvyydeltä, maan poisviemiselle, taimille ja niiden
istuttamiselle.
Tarjous tuli: 820 euroa! Olinko vahingossa
osunut johonkin vihertyöfirmojen Aston Martiniin, jossa kaikki maksaa hunajaa?
Kuten arvata saattaa, en tarttunut tähänkään
jalomieliseen tarjoukseen. Kaivaminen ratkesikin sitten oikein kivasti, kun
tuttu mökkiläismies sanoi, että eihän tossa mene kuin vartti ja tarttui
lapioon. No meni siinä nyt kuitenkin runsas puoli tuntia kun istutussyvyydeltä
oli maata kaivettu.
Tarinan opetus? Kaikki maksaa aina minimissään
tuplasti sen kuin olet kuvitellut, vaikka olet jo karsinut toivelistastasi
yli puolet pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti