Tänä kesänä olen ottanut yhden onnistuneen askelen kohti suurempaa vapautta. Olen nimittäin vapautunut säätilan vaikutuksesta.
Ennen aina seurasin säätiedotuksia joko uutisista tai Hesarista tai pahimmillaan jopa netistä. Harmittelin etukäteen jos luvattiin sadetta. Tai jos luvattiin aurinkoa ja tulikin sadetta, oli taas syytä harmitella "Minua on petetty" -tyyliin.
Seuraamalla säätä ja antamalla säälle jonkinlaista tunteisiin vaikuttavaa valtaa, on oman elämänsä kontrollin vapaaehtoista antamista itsensä ulkopuolelle. Ei säälle mitään voi. Miksi taistella tuulimyllyjä vastaan?
Kun sataa niin sataa. Kun on hirvittävä helle, on hirvittävä helle. So what? Sateella on miljoona kivaa asiaa tehtäväksi, jopa puutarhassa. Silloinhan on parasta kitkeä rikkaruohoja, kun ne irtautuvat suosiolla kosteasta mullasta. Ja entäs se hyydyttävä helle? Silloin on parasta etsiä omppupuun alta varjo ja siemailla tyylikkäästi hyviä jääpalajuomia kirja seuranaan.
Vielä minulla on haastetta siinä, kun ihan koko päivän sataa sataa sataa aamusta iltamyöhään. Vielä jaksan harmitella juoksupäivän siirtymistä huomiselle tai sitä, ettei ole ohikulkijoita, jotka huolisivat omeniani.
Tai mitäpä noista. Huomenna on aivan yhtä hyvä päivä juosta. En katso etukäteen, mitä säätä ne lupaa huomiselle, koska en siihen voi vaikuttaa. Voin täydellisesti vaikuttaa siihen, minkä merkityksen ja painoarvon annan tunteissani ja tekemisisäni kulloisellekin säätilalle.
Säätila on totaalisen turhaa vapaaehtoista masokismia. Free your mind!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti