Elämäni puutarha vailla puita

Tänään MarjisXmasCalender toivoo Joulupukilta puutarhaan enemmän oikeita puita. 

Johan nimi "puutarha" paljastaa, että siellä pitää kasvaa PUITA. Siis ihan oikeita puita, kuusia, koivuja, mäntyjä, vaahteroita... Ne tuovat ryhtiä ja erilaisia tunnelmia puutarhaan. Ne luovat valon ja varjon leikkiä. Ne antavat ruokaa ja majapaikan linnuille (ja ällöttäville pörröhäntäisille rotille, joita myös oraviksi kutsutaan).

Siirtolapuutarhassa saa olla vain hedelmäpuita, ja niitähän minulla piisaa: 4 omenapuuta, 2 kirsikkapuuta ja 1 luumupuu. Kivojahan ne, omenapuutkin järkyttävän satoisia. Mutta mutta.

Hedelmäpuut ovat kuin valkoinen leipä, nössömäistä hienostelua. Oikeat puut ovat kuin rehellistä ja henkeä ravitsevaa supisuomalaista ruisleipää (ehkä pettuleipääkin tehtiin männystä eikä mistään krumeluurikriinunasta). Vielä kun siirtolapuutarhassa hedelmäpuitten kokoakin rajoitetaan ripauksen yli neljään metriin, niin se ovat naurettavan nöpösiäkin.

Kaipaukseni oikeisiin puihin näkyy mökissäni siinä, että seinälle on valittu Cole & Sonin Tree-tapetti, joka tuo edes jotain metsämäistä tuntua palstalleni. 

Ja kotiini tilasin Swedesen Tree-naulakon, tosin Itella on hukannut sen postissa, joten saa nähdä koska sen saan. Tuohon kun ripustelen jouluksi valoja ja koristeita, pääsiäiseksi pupuja ja tipuja, keväällä lintuja ja kaikkina muina aikoina merkkilaukkujani, niin avot!