Strawberryfields for ever

Tänään 4.12. MarjisXmasCalender heittäytyy joulutoiveissaan keskelle ihanimpia lapsuuden kesiä Niinimaalla, jolloin aurinko paistoi joka päivä, järvivesi oli trooppisen lämmintä ja jälkiruoaksi sai vastapoimittuja mansikoita omalta mansikkamaalta!

Mansikka on kuin kissa: täydellinen sellaisenaan mitään poistamatta tai lisäämättä. Mansikoiden tuoksu huumaa. Rakenne ja suutuntuma ovat suorastaan syntisiä. Maku on täyteläisen himoittava ja raikas yhtä aikaa. Mansikka on pelkistettyä kauneutta, kun vastavärit punainen ja vihreä ovat sievästi sovussa kuitenkin salaa kilpaillen. Onko mansikalla ääni? Jos sen kuulisi, se todennäköisesti jättäisi varjoonsa hypnoottisen John Lennoninkin.

Oooh Joulupukki, tuo minulle lahjaksi MANSIKKAMAA!

Mansikoihin sisältyy valtavat määrät kiteytynyttä tiivistunnelmaista kesää. Tässäpä maabrändiä kehittäville idea:  Jokaisella suomalaisella pitäisi olla oikeus omaan pieneen puutarhaplänttiin ja masikkamaahan. Kyllä siinä kasvun ihmettä ihaillessa ja omasta työstä nauttiessa innovatiivisuuskin kasvaisi ja talouselämä notkistuisi. 

Mahtuisikohan Marjikseen mansikkamaa, edes piskuinen? Oikeastaan jo nimeni velvoittaa minua perustamaan mansikkamaan! Lähettäisinkö Korvatunturille toiveen lavankauluksista ja mustasta mansikkamuovista...?