tiistai 6. huhtikuuta 2010

Ihan kohta tässä blogissa:

Nyt en ehdi kirjoittaa muuta kuin aiheista, joista kirjoitan – kun ehdin.

Miten voikukat tekevät minusta paremman ihmisen? (Niin miten ihmeessä? Odotan itsekin innolla vastausta heti voikukkasodan alkaessa)

Kuolema Venetsiassa ja puutarhassa (Miten puutarha voi muuttaa aikakäsityksiä suuntaan jos toiseenkin)

Aina tulee uusi kevät (Puutarhassa ja elämässä ei – ehkä – koskaan ole liian myöhäistä aloittaa alusta)

Ruohonleikkuun autuus (Vai piina? En uskalla enää koskaan mollata ruohonleikkuuta, kun pari kesää sitten aiheutin mollauksellani 1,5 kk hellejakson, jolloin ruoho ei kasvanut senttiäkään)

Miksi inhoan puutarhalehtien ja lifestyle-ohjelmien ”kaikki-mulle-heti-valmiina” –puutarhoja? (Näin latteaa itsestäänselvää juttua ei varmaan tarvi edes kirjoittaa…)

MWW eli Minnan WiherWinkit (Keksin heti ainakin kaksi! Toinen on niin hyvä, että taidankin lähettää sen Niksi-Pirkkaan!)

Onko puutarhurit oikeasti kontrollifriikkejä pikkuhitlereitä? (Onko? Miksi ne muuten koko ajan nyppivät ja hallitsevat ja estävät asioiden luonnollista kulkua?)

Peruna – yltäkylläisyyden ruumiillistuma (Vai juurestuma?)

Totta vai tarua: aidon helsinkiläisen tunnistaa siiklistä

Miksi Voguen päätoimittajan lempikukkia ovat floxiat eivätkä syysleimut eli latinan ylivalta puutarhassa

Hoidanko minä puutarhaa vai puutarha minua?

Tällaisia aiheita tuli nyt ihan alkajaisiksi mieleen. Aiheitahan puutarhasta (ja elämästä) löytyy kuin voikukkia: kun yhtä nyhtää, niin juuren palasista kasvaa heti uusia.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti