Mökkikirjastoani rajoittaa tilan puute. Kaupunkiin kirjoja on kertynyt muutama lundiallinen eli viime laskujeni mukaan 28 x 80 cm, mutta siirtolapuutarhassa kirjoja on vain parisen metriä.
Sallin mökilläni vain kolmen aihealueen kirjoja: puutarhakirjoja, kasviskeittokirjoja ja runokirjoja. Tämä koktaili ravitsee sopivassa määrin sekä ruumista että mieltä.
Kesällä runot siementävät otolliseen henkiseen maaperään. Puutarhan kauneus ja ihmeellisyys saa väistämättä ajattelemaan elämää suurempia asioita.
Runous avartaa, hämmentää, lumoaa. ”Kaikista henkilökohtaisin on kaikkein yleisintä” -teesi toteutuu, kun löydänkin ihan itse keksimäni ajatuksen ikivanhasta runokirjasta. Runoja lukiessa ihmetyksen tunne on päällimmäisenä joko niin, että miten joku osaakaan ilmaista asian noin – tai sitten en ymmärrä hölkäsen pöläystä peräkkäin pistetyistä sanoista! Niin tai näin, kokemus on molemmissa ihmettelyissä yhtä antoisa.
Kohta taas Leino, Saarikoski, Södergran, Onerva, Anhava ja Laine lukuisine kumppaneineen viedään ulos puutarhaan ja runoista ammennetaan yltäkylläisesti uskoa, toivoa ja elämän koreutta.
PS. Kesä saa muitakin outoja, tulkinnanvaraisia lukuhimoja puhkeamaan. Joka kesäsunnuntai luen Hesarista kuolinilmoitukset ja suren vedet silmissä henkilöitä, joista en tiedä muuta kuin elinajan, läheisten etunimet ja millaisella säkeellä heitä muistellaan. Omia säesuosikkejani en ole lehdessä nähnyt, mutta siteerattakoon niitä muistinvaraisesti tässä. Södergran: "Kaikki tähdet kuolevat kerran / mutta silti ne loistavat pelkoa vailla." ja Vala: "Mitä siitä, että kuolema tulee! / Mitä siitä, että monivärinen ihanuus / varisee kuihtuneena maahan. / Onhan kukittu kerta!"
PPS. Miten saatoinkaan runoisalla kaihomielelläni unohtaa kesäkirjastoni helmet: mökkinaapurini Seppo Laurellin kirjat! Maamme johtavan majakkatietäjän "Suomen majakat" ja uusin, 2,4-kiloinen komistus "Valo merellä" ovat avanneet minulle ihan uusia maailmoja ja meriä. "Tervatassuisten laivakissojen tarina" on hauska yhdistelmä kissoja ja merenkulun historiaa. Ehdoton suosikkini on kuitenkin "Paikatun kevätesikon tarina", joka herkällä myötäelämisellä käsittelee luopumista ja surua.
Sallin mökilläni vain kolmen aihealueen kirjoja: puutarhakirjoja, kasviskeittokirjoja ja runokirjoja. Tämä koktaili ravitsee sopivassa määrin sekä ruumista että mieltä.
Kesällä runot siementävät otolliseen henkiseen maaperään. Puutarhan kauneus ja ihmeellisyys saa väistämättä ajattelemaan elämää suurempia asioita.
Runous avartaa, hämmentää, lumoaa. ”Kaikista henkilökohtaisin on kaikkein yleisintä” -teesi toteutuu, kun löydänkin ihan itse keksimäni ajatuksen ikivanhasta runokirjasta. Runoja lukiessa ihmetyksen tunne on päällimmäisenä joko niin, että miten joku osaakaan ilmaista asian noin – tai sitten en ymmärrä hölkäsen pöläystä peräkkäin pistetyistä sanoista! Niin tai näin, kokemus on molemmissa ihmettelyissä yhtä antoisa.
Kohta taas Leino, Saarikoski, Södergran, Onerva, Anhava ja Laine lukuisine kumppaneineen viedään ulos puutarhaan ja runoista ammennetaan yltäkylläisesti uskoa, toivoa ja elämän koreutta.
PS. Kesä saa muitakin outoja, tulkinnanvaraisia lukuhimoja puhkeamaan. Joka kesäsunnuntai luen Hesarista kuolinilmoitukset ja suren vedet silmissä henkilöitä, joista en tiedä muuta kuin elinajan, läheisten etunimet ja millaisella säkeellä heitä muistellaan. Omia säesuosikkejani en ole lehdessä nähnyt, mutta siteerattakoon niitä muistinvaraisesti tässä. Södergran: "Kaikki tähdet kuolevat kerran / mutta silti ne loistavat pelkoa vailla." ja Vala: "Mitä siitä, että kuolema tulee! / Mitä siitä, että monivärinen ihanuus / varisee kuihtuneena maahan. / Onhan kukittu kerta!"
PPS. Miten saatoinkaan runoisalla kaihomielelläni unohtaa kesäkirjastoni helmet: mökkinaapurini Seppo Laurellin kirjat! Maamme johtavan majakkatietäjän "Suomen majakat" ja uusin, 2,4-kiloinen komistus "Valo merellä" ovat avanneet minulle ihan uusia maailmoja ja meriä. "Tervatassuisten laivakissojen tarina" on hauska yhdistelmä kissoja ja merenkulun historiaa. Ehdoton suosikkini on kuitenkin "Paikatun kevätesikon tarina", joka herkällä myötäelämisellä käsittelee luopumista ja surua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti