Säistä parhain sä oot

Tsekkiläinen Karel Capek kirjoitti klassikossaan Puutarhurin vuosi (1929), miten puutarhan omistaminen vaikuttaa mielipiteisiin säästä: Kun sataa, sanot, että puutarhaan sataa; kun aurinko paistaa, se ei paista minne vain vaan puutarhaan: yöllä olet hyvilläsi, kun puutarha lepää.

Juuri nyt kaipaisin – tietenkin! – sadetta.

Puutarhurilla ja muulla suomalaisella kesäkansalla on yksi ratkaiseva ero. Puutarhuri toivoo jatkuvasti, lakkaamatta ja ihan koko ajan sadetta. Jos aurinko helottaa kuumalta taivaalta päivätolkulla, puutarhuri muuttuu epätoivoiseksi. On touhuttava oikuttelevan puutarhaletkun kanssa aamulla kukonlaulun aikaan ja vielä illalla ihan viimeiseksi, silloin kun mielellään jo painaisi päänsä tyynyyn. Yöllä herää kuulostelemaan toiveikkaana, josko raskaat pisarat jo ropisisivat kattoon.

Capekin oivaltavassa kirjassa puutarhurin rukouskin keskittyy pelkästään sateeseen: Hyvä Jumala, anna armostasi sadetta joka päivä, jos vain sopii, keskiyöstä kello kolmeen. Ja kuten tiedät hyvin hienoa ja lämmintä, jotta se hyvin imeytyy maahan. – – –  Ja jos sopii, anna kerran viikossa sataa lantavettä ja kyyhkyslantaa. Aamen.