Kissanpäivät yksillä

Otto-kissa kirjoittaa:

Vihdoinkin muutettiin maalle! Kovapäinen emäntäni vitkutteli muuton kanssa, vaikka minä tein hänelle oman mielipiteeni hyvin selväksi. Herätin hänet joka yö useaan kertaan ilmaistakseni äänekkäästi, että olisi jo aika muuttaa vähän antoisemmille hiirimaille.

Mutta nyt ollaan täällä ja täytyy sanoa, että ihanaa on, ihanaa on. Nukkua en malttaisi yhtään. Olen ensimmäinen muuttokissa alueella, ja jo luontaisesti arvokkaan ja muhkean olemukseni ansiosta olen ehdottomasti Marjiksen kingi. Niinpä merkkaan reviiriäni ahkerasti, jotta myöhemmin tulevat kissat tietävät, kenen maille he tunkeilevat.

Se vain on ikävää, että emäntäni taas laittoi oman puhelinnumeronsa minun kaulani ympärille. En pidä siitä yhtään! Toivooko se naapureitten soittelevan itselleen, vai miksi minun pitää kärsiä moisesta ikävyydestä? Veljeni Ville-vainaan kohdalla se pläni kyllä toimikin. Kerrankin annettuaan meille runsaan aamiaisen kului ehkä 10 minuuttia, kun emäntäni sai joltakulta puhelun, että täällä kerjää ruokaa nälkiintynyt Ville-niminen kissa. Toisen kerran joku täti oli yllättänyt Villen tupansa sohvalta tupluureilta. Sellainen se Ville oli, kyläluuta, aina tuppautumassa vieraitten ihmisten rapsuteltavaksi. 

Kevään ensimmäisen hiiren vein jo emännälleni näytille tupaan. Mutta eihän se hiirestä ymmärtänyt mitään! Alkoi vain huutaa hullun lailla ja huitoa kuin kohtauksen saanut heinämies. Ei siinä auttanut muu kuin ottaa hiiri hampaisiin ja luikkia kissaluukusta pihalle. Pahus vie – sekään ei emännälleni riittänyt, vaan se röyhkeästi anasti minun saaliini. Se vei sen uhrikivelle puutarhan perälle ja ei aikaakaan, kun ahnas lokki rääkyi ja nappasi hiiren nokkaansa. On se kumma, kun emännälleni ei kelpaa mun tuomat herkkupaistit. Itte se ei osaa metsästää mitään, kaupasta vaan raahaa mulle jotain valmiiksi lahdattua lihaa aivan liian pienissä annospusseissa.

Mutta nyt kyllä tuli niin nälkä, että taidanpa mennä nappaamaan jotain suuhunpantavaa. Ihan kuin tuolta tuvan takaa kuuluisi pienten hiirien sipsutusta......  Mmmmmooooooouuuuu!