sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Aikansa on joka asialla taivaan alla

MarjisXmasCalender on tänään kolmantena adventtina elämääkin suurempien toiveiden äärellä, kun toivomuslistalla on lisää AIKAA.

Natsimainen haaveeni on, että puutarhani olisi aivan täydellisesti hoidettu. Minä vain odottaisin, että pieni viaton rikkaruoho pilkistäisi esiin mullasta ja heti olisin giljoniitini kanssa paikalla. Haavettani ei estä mikään muu kuin aikapula.

Aika on täysin suhteellista - vain kiire pysyy ja tunne siitä, että mihinkään ei ehdi ja kaikkea on liikaa.

Onneksi ajan lisäämiseen on monia keinoja. Priorisointi auttaa jo paljon, sillä tärkeille asioille on aina aikaa. Keskittyminen hidastaa myös aikaa eli kannattaa tehdä täysillä kyseessä olevaa asiaa murehtimatta muita työlistalla vuoroaan odottavia askareita. Ja parhaita ovat deadlinet, ne antavat töille kunnon loppukirin.

Sitten se suurin kysymys: Olisinko onnellisempi rikkaruohottomassa puutarhassani, jossa olisi aina 4 cm tasainen nurmikko? Ainakin olisi hienoa kokea se tunne, ettei olisi puutarhahommissaan  aina myöhässä, vaan mieluummin puuskuttaisi etukenossa. Toisaalta puutarha on slow life -filosofian toteuttamista parhaimmillaan. Puutarha ja koko elämä pitäisi hyväksyä sellaisena kuin se on. Jos tänään sataa, niin ehkä ensi viikolla jo paistaa aurinko.

Manana, sanoisi espanjalainen sekä minua niin paljon fiksumpi elämästä nauttiva Otto-kissa!

2 kommenttia:

  1. Niin se vaan on, että niille omasta mielestä kaikkein tärkeimmille asioille löytyy aina, kuin jostain taiottuna ylimääräistä aikaa ja hyvä, että näin on. Puutarhasta ei kannattaisi ottaa liikaa paineita, vaan sen pitäisi olla myös virkistäytymisen ja rentoutumisen paikka. Arvaa vain pääseekö se usein itseltänikin unohtumaan.

    VastaaPoista
  2. Niin se vain on, että kun on saanut puutarhassa kaikki edes hetkeksi mieleisekseen, ei kulu kuin silmänräpäys niin sitä on jo miettimässä, mitä siellä seuraavaksi tekisi. Eli ei sitä olisi kuitenkaan tyytyväinen, vaikka vain se yksi ruohonkorsi sieltä tasaisesta täydellisyydestä silloin tällöin nousisi. En siis usko, että sitä olisi yhtään onnellisempi. Oikeastaan se onnellisuus taitaa tulla juuri siitä, että silloin tällöin voi istua ja huokaisten katsella kättensä töitä ja tietää, että sama tulee toistumaan uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista