Huipputrendikäs siirtolapuutarha

Kun vuonna 2003 ostin siirtolapuutarhamökin, en kuvitellutkaan kohta surffailevani trendiaallokon ylimmillä pärskeillä. Päinvastoin. Vähän pidin ostostani mummomaisena ja maalaisena - pahimmillaan jopa aavistuksen keskustalaisena, jumala paratkoon.

Mutta sitten kaikki kotoilutrendit löivät itsensä läpi, tuli lähiruokabuumi ja kaikki piti olla luomua ja puutarhanhoitoon käytetty raha maassamme jatkoi eksponentiaalista kasvuaan. Ja kas kummaa, täällä siirtolapuutarhassa kaikki tänä päivänä trendeiksi luetellut asiat ovat ihan pelkkää arkipäivää. Näin ajattelin taas kerran, kun luin kevään Gloria Puutarha -lehteä ja sen trendikatsausta. Ensin käytiin läpi Lontoon Chelsean puutarhanäyttelyn kevään teesejä:

Materiaalien kierrätys. Vanhat vajat ja työkalut saavat uuden arvon puutarhan koriste-esineinä. Myös käytetyt laudat, ovet ja tiilet otetaan uusiokäyttöön.
No kappas, niin meilläkin Marjiksessa! Jonkun pihalla vanhat kottikärryt toimivat kesäkukkapenkkinä, toisen seinustalla on kokoelma ruosteisia isoisänaikuisia työkaluja näytillä. Itsekin olen kierrättänyt vanhan lipputangonrungon ja laavakiviä kukkapenkkien reunuksiksi.

Luonnon arvostaminen. Puutarhaa hoidetaan niin, että se kuormittaa luontoa mahdollisimman vähän.

Halloota, olisikohan se ekologisuus, joka on koko siirtolapuutarhan kantava idea. Kaikenlainen kierrätys kuuluu asiaan ja kasveille lämmitetään vartavasten auringossa ihmeelliset nokkosvedet ja itsestä tirsutettua ureaa annetaan kompostin herätteeksi.  Kun tilaa on vähän, sitä  on aikaa ja mahdollisuus hoitaa luontoa kunnioittaen.

Perinnekasvit kunniaan. Kuten lähiruoka myös lähitaimet ovat haluttuja. Kestäviä maatiaiskasveja himoitaan ja taimia vaihdellaan ystävien kesken.

Jep jep, sanois Salekin tähän. Kahden virallisen taimienvaihtotorin lisäksi taimet kulkeutuvat Marjiksessa lähinaapureiden kesken tai kenen kanssa nyt kulloinkin tulee joku kiva kasvi puheeksi. Pihtaaminen köyhdyttää, jakaminen rikastuttaa (Tämän ajatuksen äärelle toivoisin Suomen lainsäätäjienkin pysähtyvän ja lopettavan hyvinvointivaltiomme alasajon).

Urbaani viljely. 

Siirtolapuutarha oli ennen kaikista urbaaneinta mitä saattoi olla, nyt on uutuutena gorilla- ja joutomaaviljelyä. Hyvä niin! Itse kasvatettu ruoka on parasta!

Chelsean jälkeen Gloria Puutarha luettelee trendejä maailmalta:

Elämän laatu. Kasvit ja suhde luontoon ovat osa tasapainoista elämää.

Jotenkin aina ajattelen sitä siirtolapuutarhan siunausta, että se puutarha ei ole kotona, vaan se on ihan erillinen elementti elämässä. Kaikilla siirtolapuutarhureilla on älyttömän lähellä kotia toinen koti, jossa on aina kesä ja aina loma ja aina kivaa tekemistä. Se tuo vaihtelua, tasapainoa ja antaa roppakaupalla terveellistä ulkoilmaa ja kummallista liikuntaa elämään.

Yhteisöllisyys.

Voisihan siirtolapuutarhassa tietty mököttää mökissään ihan yksinkin ja katsoa aina muualle kun joku naapuri osuu silmiin, mutta ei kai siinä kauheasti olisi järkeä, eikä se sopisi tähän filosofiaankaan, eihän?

Hyötyä ja kauneutta.

Aikoinaan siritolapuutarhoissa kasvatettiin oikeasti ruokaa tarpeeseen. Nyt nautiskellaan omista salaateista ja yrteistä ja kukkaloistosta. Ja puutarhanhoitoluennoilla meille on Marjiksessa jo monena vuonna kerrottu, että kukkapenkkiin voi istuttaa hyötykasveja ja kasvimaalle kukkia. Ja uskotaanhan me se, mullakin on persiljaa perennapenkissä ja se on siellä syötävän kaunis!