Puutarhasuunnittelija tuli kylään, osa 1

Ihan loppusyksystä kutsuin puutarhasuunnittelijan tarpomaan pihalleni. En halunnut mitään ihmehömpötystä, vaan jonkun, jolla on jalat maassa ja järki päässä ja joka olisi sinut alueen kanssa. Ainut etäisesti tapaamani puutarhasuunnittelija oli Muhevaisella työskentelevä Kirsi Tuominen, joka aiemmin Uudenmaan Marttojen puutarhaneuvojan roolissa on käynyt meillä Marjiksessa luennoimassa varmaan joka kevät. Häneltä on myös ilmestynyt kirjoja mm. kompostoinnista ja tuoksuvasta puutarhasta. Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, niin taisi hän olla YLEn Puutarhaunelmissakin.

Kirsi tuli kylään. Katselimme pihaani ja kerroin sen ongelmakohdista ja toiveistani. Halusin kaataa yhden omenapuun ja laittaa sen tilalle ison kukkapenkin ja tarvin siihen kasvisuunnittelua. Halusin vesiaiheen. Mökin ja orapihlaja-aidan väliselle joutomaalle halusin jotakin. Yms. pientä ja mukavaa.

Kirsi kuunteli ja katseli ja kyseli ja mittaili ja ehdotteli ja keskusteli.

Nyt täytyy antaa kaikki kunnia ammattilaiselle. Kuten kaikki tiedämme työelämästä, harrastuksista ja perhe-elämästä: liian lähellä oleviin asioihin sokeutuu ja sitä vaan kiehuu omissa liemissään päivästä, kuukaudesta, vuodesta toiseen. Mutta ammattilainen katsoo asiaa kokemuksen ja volyymin tuomalla viileydellä. Asiantuntija näkee ratkaisuja siellä, missä amatööri vain pörrää ongelmien ryteikössä.

Niin Kirsikin. Hän hahmotti pihani asiantuntijan silmin ja teki ehdotuksia, joita en itse ikimaailmassa olisi keksinyt.

Esimerkiksi istutusten muodostamat kokonaisuudet. Pihaan tuo rytmiä ja struktuuria, että kukkapenkit, pensaat, puut ym. ovat mieluummin ryhminä kuin yksittäisinä saarekkeina. Tiesinhän minä sen, tietenkin minä tiesin, mutta näköjänsä tarvitsin silti ulkopuolisen antamaan ehdareita. Esim. pation lähellä olevan kukkapenkin hävittämisllä saisin lisää avaruuden tunnetta pihalleni.  

Tai että voisin pystyttää ruusuköynnösportin, joka johdattaisi keinusaarekkeeseen. Tai että voisin käyttää koristekiviä vesiaiheen ympärillä sitomaan sen yhteen pation ja ruusualtaan kannsa.

Kirsi piirsi suunnitelmansa mittapaperille ja kirjoitti kasvien nimiä ja antoi parin tekijäfirman yhteystiedot.

Ja sitten tietenkin se kiinnostavin kysymys eli mitähän tää lysti kustansi? Vastaus se vasta ilahduttava onkin:  Neuvontakäynnin hinta oli 77 euroa tunnilta ja seuraava alkava 0,5 tuntia 38,50 + kilometrikorvaus. Kirsi viihtyi piskuisessa pihassani pari tuntia ja keikka sisälsi siis mittapiiroksetkin. 

Mutta kuinkas sitten kävikään kun väliin tuli talvi ja sitten putkahti uusi iloinen kevät ja oli aika tehdä piirustuksista totta? Stay tuned!