Puutarhaa tulee katseltua aina samasta kulmasta. Minä ainakin istuskelen mieluiten patiollani tuvan välittömässä turvassa ja siitä vinkkelistä tarkkailen faunaa ja flooraa. Jos joskus sattumalta katselenkin puutarhaani esim. Sepon mökin nurkalta, niin avot, puutarhani näyttääkin ihan erilaiselta - isolta ja hirmuisen kukikkaalta.
Niinpä olenkin nyt hankkinut puutarhakeinun. Paitsi että siinä on aivan ihana tuuditella ja keinu kuuluu suomalaiseen puutarhaan kuin Väyrynen vaaleihin, niin halusin keinun myös päästäkseni tarkkailemaan puutarhaani eri kulmasta.
Keinun viereisessä Ekolähiö-penkissä vallitsee ylienerginen kelta-oranssi dominanssi. Keinua vastapäätä hehkuu majasteetillisessa arvokkuudessaan Lilium. Sen takana on perunamaa ja kasvimaa ja marjapuskat ja luumupuu ja kirsikkapuut ja ja ja... Huh, nyt jo pyörryttää se puutarhaideoiden vyöry, jonka keinuttelu uudessa kulmauksessa tulee aiheuttamaan.
PS. Ottokin kaipaa keinua ja aivan erityisesti sen pehmusteita. Pari päivää sitten juoksin kotikatuani ja katselin naapureiden pihoja. Mutta yhtäkkiä oli lyötävä jarrut pohjaan: naapurin keinussa liekutteli onnellinen musta katti! Eikä Otto liikahtanutkaan, vaikka käskin sen heti kotio. Ei tietenkään tullut, kun naapurin keinussa oli pehmusteet ja mulla ei vielä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti